Seuraava näytös
Maskuliini, feminiini
Masculin féminin
”Koskaan ei kaksi katsetta yhdessä…” Näin alkaa teksti, jota Paul kirjoittaa muistikirjaansa Maskuliini feminiinin ensimmäisessä kuvassa, istuessaan kahvilan pöydässä. Sitten leikataan Madeleineen, joka on juuri astunut sisään ja valtaa kuvan keskustan. Paul on aivan ruudun nurkassa. Katsojat voivat vain arvata hänen läsnäolonsa profiilin ääriviivoista oikealla.
Mihin Godard tähtää? Onko hänen uudella kuvaajallaan Willy Kurantilla vaikeuksia sijoittaa kameransa ja saada näyttelijä polttopisteeseen? Tuskin. Godardin kompositio on täysin tahallinen. Maskuliini feminiini toimii kahdella tasolla. Se on kunnianhimoinen sosiaalinen reportaasi ja toisaalta tutkielma yksilöistä – muutamista ranskalasista teini-ikäisistä talvella 1965. Nämä kaksi tasoa ei voi yhtyä. Godard kutsuu meidät katsoman ”kuvan ulkopuolelle”. Paul ja Madeleine ovat hyvin tietoisia ympäröivästä maailmasta ja Godard käyttää kerrontatekniikkaansa selventääkseen visuaalisesti henkilöidensä tilanteen – ja omamme. Godard esittää ”15 täsmällistä tosiasiaa” ja nämä terävästi havaitut katkelmat eräästä elämäntavasta on nähtävä suhteessa näyttelijöiden ympärillä olemassaolevaan todellisuuteen.