Matador

Kaikissa seikkailukertomuksissa on mukana kaiken kokenut kapteeni ja nuorukainen, joka kuuntelee, kun kapteeni kertoo tarinoita ja joka uneksii tulevaisuudessa elävänsä ne. Elokuvassani kapteeni on härkätaistelija (Nacho Martinez), joka on vetäytynyt areenoilta pahan sarveniskun takia, ja kuuntelija on hänen härkätaistelukoulunsa oppilas (Antonio Banderas), joka voidakseen elää haluaa ensin oppia tappamaan, ja ennen kaikkea voidakseen aloittaa tappamisen hänen on opittava kärsimään sen aiheuttama rangaistus. Kolmas tärkeä henkilö on Maria Cardenal, joka on liian kärsimätön rakkauden hetkellä. Miehet eivät saa tarpeekseen hyväillä häntä, koska hän tappaa heidät ennen sitä. En syytä häntä, sellainen nainen ansaitsee kaiken kunnioitukseni, mutta säälin häntä myös, koska hurjine himoineen Maria on tuomittu yksinäisyyteen, ja ruumiit ovat harvoin hyvää seuraa.

Nämä kolme henkilöä kulkevat kuin hypnotisoidut läpi elokuvan 3000 metriä, siihen saakka, jolloin vastaan tulee sana ”Loppu”. Hyvä tarina vaatii lopun, ja jos loppu tekee päähenkilöt onnellisiksi, sitä parempi. Ja tässä tapauksessa päähenkilöt ovat äärettömän onnellisia, vaikka heidän viimeinen hymynsä on veren tahraama. Mutta elämä on sellaista, ja sellainen on Kuolema.