Pojat

Pojat on kuvaus suomalaisesta lähihistoriasta, sota-ajan tunneista erään ikäpolven silmien läpi suodattuneena. Samalla elokuvalla on yleispätevät inhimilliset ulottuvuutensa: Niskanen kuvittaa niitä tuntemuksia ja ahdistuksia, jotka ovat olemassa yhtä hyvin rauhan kuin sodankin aikana.  Kun draama ja tragedia huipentuvat Jaken jäädessä makaamaan kiskoille, katsoja ymmärtää, että vaikka sota on päättynyt, se on nostanut pintaan asioita, jotka seuraavat elokuvan henkilöitä heidän loppuelämänsä ajan.

Huolimatta tyylin eräistä epäyhtenäisyyksistä ja tehosteiden osin katteettomasta käytöstä Pojat on suomalaisen elokuvan valmeimpia esikoisohjauksia. Niskasen ohjaustyylissä sekä Olavi Tuomen taidokkaasti valoja ja varjoja rekisteröivässä kuvauksessa voi nähdä slaavilaisvaikutteista paatoksellisuutta.  Juuri tällainen "arjen oma patetiikka" ja näyteltyjenkin kohtausten tavoittama karhea realismi, jopa naturalismi, ovat alusta lähtien Niskasen valtteja. Tähän liittyy lapsinäyttelijöiden eläytynyt ohjaus - paras heistä, Vesa-Matti Loiri, on sittemmin osoittautunut hyvin monipuoliseksi lahjakkuudeksi: laulajana, elokuva-, televisio- sekä teatterinäyttelijänä. Amatöörinäyttelijöiden ohjaajana Niskasella on aina ollut silmää.