Tytöt tytöt tytöt Tytöt tytöt tytöt Kolme tyttöä, kolme perjantaita Mimmi ja Rönkkö ovat parhaat ystävät, ja tukevat toisiaan ehdoitta. He haluavat elämän olevan suurta seikkailua, täynnä intohimoa ja tunteita. Emma puolestaan on pyhittänyt elämänsä taitoluistelulle ja kulkee menestystä kohti kaiken muun sivuuttaen. Kun nämä kolme erilaista tyttöä tutustuvat, on luvassa lyhyt, mutta päätähuimaava ajanjakso, jolta ei ole paluuta entiseen. Ensirakkaus ja omien tunteiden etsintä vie jokaisen omalle, henkilökohtaiselle matkalleen. Yksi tytöistä etsii nautintoa ja kaksi heistä huomaa yhtäkkiä rakastuneensa toisiinsa. Kaikki mitä maailman mullistumiseen tarvitaan, on kolme perjantai-iltaa. Mothering Sunday Mothering Sunday Lämpimänä kevätpäivänä vuonna 1924 sisäkkö ja löytölapsi Jane Fairchild ( Odessa Young ) huomaa olevansa yksin äitienpäivänä. Janen isäntäväki herra ja rouva Niven ( Colin Firth ja Olivia Colman ) ovat ulkona, ja hänellä on harvinainen tilaisuus viettää aikaa salaisen rakastajansa kanssa. Paul ( Josh O’Connor , The Crown ) on läheisen kartanon poika ja Janen pitkäaikainen rakastettu. Suhde on kuitenkin tuomittu, sillä Paul on kihloissa toisen naisen, lapsuudenystävänsä ja perhetuttaviensa tyttären kanssa. Yllättävä käänne muuttaa Janen elämän suunnan lopullisesti. Armotonta menoa - Hoivatyön lauluja Armotonta menoa - Hoivatyön lauluja Ke 13.4. klo 18:00 näytöksessä paikalla ohjaaja Susanna Helke, gerontologian professori Marja Jylhä sekä aluevaltuuston varapuheenjohtaja Hanna Laine. Näytöksen jälkeen keskustelua elokuvasta sekä suomalaisen vanhushoivan tilasta. Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on tumman huumorin sävyttämä dokumentaarinen lauluelokuva suomalaisen vanhusten hoivan tilasta, hoivatyön tekijöistä ja kokijoista hoivan markkinoilla. Dokumentaaristen episodien ja laulujen kautta elokuva kertoo kriisiytyneen vanhushoivan arjesta. Elokuvan keskeinen tarinahahmo on lähihoitaja Tiina . Hän oli ensimmäisiä hoitajia, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa, joutuen yksityisen yrityksen ja kaupunkinsa mustalle listalle. Kaavin kunnan eläkeläiset joutuvat seuraamaan sivusta kunnassaan tapahtuvaa hoivayksikön ulkoistusta. He ovat aktiivisia ja tuntevat asiansa, mutta demokraattinen päätöksenteko on karannut kuntalaisten ulottumattomiin. Kestävyysvajeen yhtälöä ratkotaan myös digiloikkaa tekemällä: robotti kohtaa vanhuksia hoivakodissa, hoitajat työskentelevät etähoivakeskuksessa. Tehokkuuden, voitontavoittelun ja säästöjen ristipaineessa hoivatyön eetos on rapautunut. Ikäihmisistä puhutaan vain taloudellisen kasvun jarruna ja työtä tekevien taakkana. Elokuva muistuttaa siitä, mistä työmarkkinoille hyödyttömien ihmisten hoivassa on kyse: jakamattomasta ihmisarvosta. Laulujen kautta elokuva luo katseen hoivan kaupallistamisen ja hoivan eetoksen väliseen yhteensovittamattomuuteen. Siitä mistä ei voi puhua, on laulettava.   Ohjaajan sana  Miten on mahdollista, että vauraassa hyvinvointivaltiossa on kaltoin kohdeltuja, aliravittuja ja heitteille jätettyjä vanhuksia hoivayksiköissä ja kodeissaan? Onko suhteemme hyvinvointivaltioon muuttunut näin perustavanlaatuisesti? Ja onko kansalaisilta kysytty, kannatammeko veronmaksajina hoivapalveluiden ulkoistamista yksityisille hoivajäteille vai haluaisimmeko käyttää verorahoja toisin?  Näennäisen neutraalilla talouden kielellä syrjitään ja leimataan salakavalasti sukupolvia, jotka ovat rakentaneet alkuperäistä hyvinvointiyhteiskuntamme. Ikäihmisistä puhutaan ”kestävyysvajeena”, ”työikäisten taakkana”, ”vanhusvuorina” ja ”vääristyneinä väestöpyramideina”. Samalla hoivatyöntekijät juoksevat yhä järjettömämmässä tehostamisen oravanpyörässä. Yksittäisten epäkohtien tai syyllisten nimeämistä enemmän halusin tehdä elokuvan keinoin näkyväksi korroosion kaltaisen ilmiön; jos hoivan arvoa mitataan vain rahassa, se mikä ihmisen hoitamisen ytimessä on, tuhoutuu.  Lauluelokuva on keino tehdä näkyväksi jotain, josta olisi muutoin mahdotonta puhua. Elokuvan käynnistämässä kampanjassa hoivatyöntekijät kirjoittivat sähköpostitse meille työstään ja suurin osa heistä kertoi, ettei uskaltaisi puhua kokemuksistaan kameran edessä. Elokuvan sydän löytyi, kun Anna-Mari Kähärä sävelsi, laulaen siirtolapuutarhamökissään yökaudet satoja demoraitoja, kirjeiden tekstejä kuoromusiikiksi. Hoivatyöntekijöiden kuoro todistaa laulaen tätä hoitajien ahdinkoa. Myös teknokraattien ja poliitikkojen talousmumina muuntui laulun sanoiksi: kiihdytinjarrut, elinvaihealijäämät ja kestävyysvajeet alkoivat soida musiikkina. Itä-suomalaiset jumppaavat ja sauvakävelevät eläkeläiset laulavat kuvissa, antaen tyhjälle talouskielelle kasvonsa: meistä te puhutte, kun puhutte kestävyysvajeesta. Matkan varrella on löytynyt ihmisiä ja kohtaloita, joissa kokemukset hoivatyön merkityksestä ovat konkretisoituneet. Ongelmien esiin nostamisen ohessa oli myös tärkeää näyttää, missä hyvässä hoivassa on kysymys. Lähihoitaja Tiina tekee raskaita yövuoroja, mutta arvostaa työtään. Hänelle hoivakodin muistisairaat asukkaat eivät ole vain hoivan kohteita, vaan kokonaisia ihmisiä. Me olemme kaikki osallisia hoivan arvon alennusmyyntiin. Näillä hulluilla päivillä olemme yhdessä hiljaisesti hyväksyneet sen, että elämän arvoa pitää ja voi mitata rahassa. Kuopion junassa 22.2.2022  Susanna Helke,  Armotonta menoa – hoivatyön lauluja  -elokuvan ohjaaja.   Äidit Äidit Satokon mies Kiyokazu kärsii aspermiasta. Lapsettomuus painaa pariskuntaa, jonka elämässä on muuten kaikki raiteillaan. Kuultuaan Hiroshiman edustan saarella toimivasta Baby Baton -orpokodista he päättävät tutustua paikkaan, vaikuttuvat siellä vallitsevasta lämpimästä tunnelmasta, ja adoptoivat poikavauvan. Pikku Asato on 6-vuotias, kun Satoko saa hätkähdyttävän puhelun: ”Haluan lapseni takaisin”, ilmoittaa Hikari, joka joutui kotoa karanneena teini-äitinä jättämään vauvansa orpokotiin. Kirsikkapuiden alla –ohjaaja Naomi Kawase on jo pitkään ollut yksi Japanin eturivin elokuvantekijöitä. Hänen teoksensa pääsevät jatkuvasti Cannesin elokuvajuhlien paraatisarjoihin. Kawasen koskettava uutuus ÄIDIT valittiin myös Japanin Oscar–ehdokkaaksi.   The Innocents The Innocents Maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla saaneessa yliluonnollisessa trillerissä lasten viattomat leikit saavat pimeän käänteen. Oslolaisen lähiön pihapiirissä joutilaita kesälomapäiviä viettävät lapset löytävät salatut kykynsä, ja alkaa elämän ja kuoleman kamppailu – aivan aikuisten silmien alla. Eskil Vogtin ohjaama The Innocents on taianomainen kauhutarina lasten mielikuvituksesta ja sen pelottavasta voimasta. Drive My Car Drive My Car Haruki Murakamin novellista innoituksensa saaneessa tarinassa Yusuke Kafuku, teatteriohjaaja ja näyttelijä, ei ole vielä kahden vuodenkaan jälkeen saanut käsiteltyä vaimonsa kuolemaa. Hän suostuu ohjaamaan Vanja-enon Hiroshiman teatterifestivaalille ja tapaa siellä Misakin, nuoren introvertin naisen, joka on palkattu ohjaajan autonkuljettajaksi. Punainen Saab 900 on keskeinen näyttämö, kun tähän asti vaietut salaisuudet vähitellen raottuvat.   Ryusuke Hamaguchin Drive My Car on nimetty Japanin Oscar-ehdokkaaksi parhaan kansainvälisen elokuvan sarjassa 2022. Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2021 se voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon, elokuvakriitikkojen järjestön Fiprescin palkinnon sekä ekumeenisen tuomariston palkinnon. Lisäksi Drive My Car voitti Aasian ja Tyynenmeren alueen tärkeimmät elokuvapalkinnot, kun se sai parhaan elokuvan ja parhaan käsikirjoituksen palkinnon Asia Pacific Screen Awardeissa. Hamaguchia pidetään yhtenä uuden sukupolven japanilaisen elokuvan ehdottomista kärkinimistä.   .                 70 on vain numero 70 on vain numero 70 on vain numero kertoo lämpimän komediallisella tavalla suositun naisartistin Seija Kuulan kasvutarinan. Vaikka jumalattaret eivät täytä vuosia, tuo rakkaus eteen asioita, joissa ikä onkin voimavara eikä rasite. Elokuva on kunnianosoitus suomalaisille naisartisteille ja elokuvassa kuullaan useita koko kansan rakastamia hittejä.   Rinnakkaiset äidit Rinnakkaiset äidit Kaksi naista, Janis ( Penélope Cruz ) and Ana ( Milena Smit ) kohtaavat synnytyssairaalassa. Molemmat ovat naimattomia ja tulleet raskaaksi vahingossa. Keski-ikäinen Janis on onnensa kukkuloilla, teini-ikäinen Ana on kauhuissaan, katuvainen ja ahdistunut. Janis yrittää kannustaa häntä, kun he astelevat sairaalan käytävillä kuin unissakävelijät. Muutamat sanat, joita näiden tuntien aikana vaihdetaan, luovat heidän välilleen siteen, joka yllättäen kasvaa, monimutkaistuu ja muuttaa heidän elämänsä. Legendaarisen espanjalaisohjaaja Pedro Almodóvarin kiitetty uutuuselokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla.