Ihmisiä sunnuntaina Ihmisiä sunnuntaina Torstaina 26.3. klo 18.30 näytöksessä paikalla ohjaaja Milja Viita! Milja Viidan elokuva Ihmisiä sunnuntaina on ohjaajansa toinen, kokonaan analogisesti toteutettu pitkä elokuva. Viidan elokuvat poikkeavat totutusta niin kerrontansa kuin sisältönsä osalta. Ihmisiä sunnuntaina hylkää kokonaan juonellisen kerronnan ja keskittyy tutkimaan elokuvallista aikaa ja klassisen muotokuvan tuottaman intiimin läsnäolon kokemusta. Viidan elokuva asettaa kuvaamiensa henkilöiden hetkellisen läsnäolon rinnalle luontoa kuvaavia dramaattisia jaksoja, joiden voi nähdä kuvaavan laajempia ajallisia ulottuvuuksia, jopa planetaarista aikaa. Luonnon prosessit voivat olla hyvin hitaita, ihmisen lyhyelle elämälle lähes näkymättömiä. Elokuvaa on kuvattu Lumièren veljesten 1800-luvulla kehittämällä käsin veivattavan elokuvakameran tekniikalla. Haastavan kuvaustekniikan tuottama kuvan huojunta ja valon runollinen häilyväisyys leimaavat elokuvan visuaalista ilmaisua. Ihmisiä sunnuntaina viittaa nimellään saksalaisklassikko Menchen am Sonntag -elokuvaan (1930), joka on tunnettu esimerkki historian tapahtumien vaikutuksesta elokuvan myöhempään tulkintaan. Menchen am Sonntag  kuvasi nuorten aikuisten huoletonta vapaa-ajanviettoa, mutta se nähdään nykyisin ennen kaikkea natsismin nousua ja toisen maailmansodan tuhoja edeltävänä ”viimeisenä kesänä”. Ajan vääjäämätön kulku ja elämän kaunis hauraus ovat molempien elokuvien keskeistä sisältöä. Milja Viidan dialogiton, kuvavetoinen elokuva esittelee kymmenen intiimiä, ehkä liikuttavaakin henkilökuvaa. Muotokuvien pituus juontuu suoraan yhden 35mm filmirullan pituudesta (4min). Viita pohtii elokuvissaan ihmisen elämän hetkellisyyttä, sen tiedostamisen herättämiä ikuisia, vastausta vaille jääviä kysymyksiä. Valokuva ja erityisesti elokuva ovat eräänlaisia aikakoneita, joiden avulla ihmiskunta yrittää voittaa ajan vallan. Koettu heti on aina jo menneisyyttä, mutta elokuvan avulla se on mahdollista palauttaa näkyville. Kuten Menchen am Sonntag -elokuvan tekijöille, voi kuitenkin tulla yllätyksenä miltä tuo tallenne hetken päästä näyttää ja mitä se meille kertoo. Tallenne voi asettaa meidät hankalien kysymysten ääreen: eikö historia olekaan menneisyyttä, toteutammeko lohduttomat virheet vääjäämättä aina uudestaan. I Swear - Minun ääneni I Swear - Minun ääneni Tositarinaan perustuva, sympaattinen ja koskettava I Swear - Minun ääneni kertoo nuoresta Johnista, joka yrittää elää “normaalia” elämää maailmassa, joka näkee hänet erilaisena. Elokuva vie katsojan 1980-luvun Skotlantiin. 15-vuotiaalla Johnilla todetaan Touretten syndrooma aikana, jolloin sairaudesta tiedetään vielä hyvin vähän. John kohtaa ennakkoluuloja ja epäilyjä. Yllättävien ja avuliaiden ihmisten avulla hän alkaa löytää keinoja selviytyä yhteiskunnassa, ja avaa samalla tietä erilaisuuden hyväksymiselle. I Swear - Minun ääneni on lämminhenkinen tarina rohkeudesta, oman äänen löytämisestä ja monimuotoisuuden arvostamisesta. If I Had Legs I'd Kick You If I Had Legs I'd Kick You Rose Byrne esittää Lindaa, joka ajautuu hermoromahduksen partaalle, kun tyttären salaperäinen sairaus, romahtava talo ja hajoava avioliitto muuttavat arjen painajaiseksi. Byrne sai pääosastaan Oscar-ehdokkuuden, voitti Gloden Globen ja palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla parhaana näyttelijänä. Kontrollin ja kaaoksen raja on veteen piirretty viiva Mary Bronsteinin ohjaamassa ylistetyssä draamakomediassa. Elokuvan tuottajana on Marty Supremen ohjaaja Josh Safdie, jonka töihin sitä on verrattu henkisen romahduksen epätavanomaisessa käsittelyssä. Sivuosissa nähdään Conan O’Brien, Christian Slater ja ASAP Rocky. Kokuho - kabukin mestari Kokuho - kabukin mestari Nagasaki, 1964. Nuori Kikuo näkee isänsä kuoleman yakuza-klaanien välienselvittelyssä. Aikansa suurin kabuki-tähti Hanjiro II ottaa Kikuon suojatikseen ja pelastaa näin pojan hengen. Kikuo omistaa elämänsä kabuki-teatterille yhdessä Hanjiron pojan Shunsuken kanssa. Vuosikymmenien omistautuminen tuottaa tulosta. Myrskyisä ura on täynnä veljeyttä ja petoksia, kunnianosoituksia ja skandaaleja. Kikuosta tulee tähti, vaikka yakuza-tausta nousee rasitteeksi vahvasti suljetuissa kabuki-piireissä. Kikuo pääsee kabukin mestariluokkaan, kansallisaarteeksi. Japanissa ällistyttävät 13 miljoonaa katsojaa elokuvateattereihin kerännyt Kokuho - kabukin mestari on visuaalista runoutta. Sofia El Fanin (Adelen elämä) kuvaus saa Kumiko Ogawan puvut ja vahvasti meikatut tähdet säkenöimään. Nuorukaiset esiintyvät kabuki-teatterissa onnagata-tradition mukaan: he pukeutuvat näissä traagisissa tarinoissa kuvankauniiksi neitokaisiksi. Kokuho – kabukin mestari oli Japanin virallinen Oscar-kandidaatti, ja sai ehdokkuuden parhaasta maskeerauksesta. Skönärit Skönärit Skönärit on merenkulkijoista kertova kollaasielokuva, joka perustuu merimiesten itsensä ympäri maailmaa kuvaamaan kaitafilmi-materiaaliin. ”Skönäri” on vanhaa merimiesten slangia, joka tarkoittaa merenkulkijaa. Käsikirjoitus perustuu lokikirjoihin, kirjeisiin ja sähkeisiin Rauman satamakaupungista. Nuoren merimiehen, Jalmar Yrjäsen, traagisen tositarinan kautta elokuva näyttää merellä työskentelevien elämää luonnon armoilla ja käsittelee samalla kolonialismin ja globalisaation teemoja. Ohjaajan sana: Vuonna 2018 tein rahtilaivalla matkan Kanadaan. Matkan aikana tutustuin laivan miehistöön, jonka jäsenet kertoivat koti-ikävästään ja työn raskaudesta, pitkistä työvuoroista kaukana kotoa. Kuuntelin heidän tarinoitaan ja lumouduin valtamerellä seilaavalla laivalla vallitsevaan aikaan ja valoon, joka tuntuu aivan erilaiselta kuin maissa. Toisinaan on vaikeaa erottaa horisontista meren ja taivaan rajaa. Eräänä kirkkaana aamuna sumu yllättäen nielaisi laivan, eikä kannella nähnyt metriä kauemmas. Merimiesten keskuudessa kyseille tilanteelle on oma nimityskin, säkkisumu. Matkan kokemukset eli minussa pitkään ja herätti syvempää uteliaisuutta merta ja merimiesten maailmaa ja kieltä kohtaan. Rauman satamasta tuli projektin ”kotisatama”. Sain lahjoituksena kaupungin jo eläköityneiltä merikapteeneilta pari repullista kaitafilmiä maailman meriltä. ”Käytä vapaasti”, he sanoivat ja auttoivat ymmärtämään laivapäiväkirjojen merkintöjä. He olivat kuvanneet kaikkialla, Kiinasta Etelä-Afrikkaan ja Australiasta Grönlantiin. Materiaalia on neljältä vuosikymmeneltä, ja sitä kuvanneita miehiä kuusi. Prosessin aikana kolusin Rauman merimuseon arkistoja, josta löytynyttä kirjallista arkistomateriaalia käytin käsikirjoituksen pohjana. Keskeisin arkistomateriaali on 1900-luvun alussa eläneen Jalmar Yrjäsen perheen kirjeenvaihto, ja erityisesti Jalmarin itsensä kirjoittamat, toisinaan hyvin hauskatkin kirjeet veljilleen. Editoidessa panin merkille, että kaitafilmimateriaali on myös nuorten kuvaamaa. Jokainen materiaalia lahjoittanut merenkulkija olikin lähtenyt merille Jallun tavoin, alaikäisinä ja isän antamalla kirjallisella suostumuksella. Halusin että elokuvassa välittyy nuoren ihmisen utelias katse maailmaan. Saamassani kaitafilmimateriaalissa minua kiehtoi niiden kauneus ja usein leikkisäkin asenne, mutta myös niissä paljastuvat eri aikakaudet. Käytin vanhoilta merikapteeneilta saamaani materiaalia kertoakseni Jalmarin tarinan, työskennellen kuin mikrohistorioitsija, mutta taiteilijan asenteella ja runoilijan sydämellä. Surulla on sulkapeite Surulla on sulkapeite Oscar-ehdokkaanakin ollut  Benedict Cumberbatch  on surun murtama isä, joka yrittää selvitä vaimonsa äkillisestä kuolemasta kahden pienen poikansa kanssa. Todellisuuden ja mielikuvituksen raja alkaa hämärtyä, kun isää alkaa piinata hänen omista kuvituksistaan tuttu, väkivaltainen ja ilkikurinen Varis. Elokuva on taitava sekoitus kauhua ja koskettavaa draamaa. Surulla on sulkapeite  (The Thing with Feathers)  on brittiläisen  Dylan Southernin  ohjaama ja käsikirjoittama, ja se perustuu  Max Porterin  samannimiseen romaaniin (alkup. Grief Is the Thing with Feathers). Die My Love Die My Love Newyorkilainen kirjailija Grace (Jennifer Lawrence) muuttaa kumppaninsa Jacksonin (Robert Pattinson) kanssa syrjäiseen maalaistaloon, jotta voisi paremmin keskittyä kirjoittamiseen ja yhteiseen elämään. Romanssi kukoistaa ja vinyylit pyörivät. Perheen esikoinen syntyy. Grace jää yksin pienen pojan kanssa, kun Jackson reissaa epämääräisissä hommissa. Elämä alkaa mennä sirpaleiksi. Elokuva oli Cannesin elokuvajuhlien kohutapaus. Pääosien Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson ovat täysin liekeissä. Sissy Spacek ottaa kaiken ilon irti hiukan kajahtaneen isoäidin Pamin roolissa. Joy Divisionin kasarihitti Love Will Tear Us Apart soi elokuvan enteilevänä teemakappaleena, myös ohjaaja Lynne Ramsayn esittämänä. Palkittu skottiohjaaja Ramsay muistetaan elokuvista You Were Never Really Here, Morvern Callar ja Poikani Kevin. Isänpäivä Isänpäivä Moninkertaisesti palkitun Aleksi Salmenperän (mm. Miehen työ, Jättiläinen, Tyhjiö) Isänpäivä on rehti tragikomedia elämässä pärjäämisen mittareista. Elokuvassa Veikko ( Tommi Korpela ) auttaa ystäväänsä Tinkeä ( Tomi Lindfors ) selviämään arjesta palveluyksikössä. Tinke on juonut terveytensä, ja elämää pitää kasassa sen nurjasta puolesta kumpuava huumori. Kun ystävysten bändimenneisyydestä tutun Saimin ( Laura Birn ) teini-ikäiset kaksoset ( Vilja ja Varpu Rintanen ) päättävät ottaa selvää isästään, etsintä johtaa heidät Tinken jäljille. Saimi aikoo estää kaksosia tapaamasta Tinkeä, mutta sotkun keskelle tempautunut Veikko on eri mieltä. Salmenperän luottonäyttelijä Tommi Korpelan rinnalla näyttelevä Tomi Lindfors tuo katkeransuloiseen tarinaan omakohtaista kokemustaan elämästä sivuraiteilla. Lindforsin ja Tommi Korpelan vuosikymmenten mittainen tosimaailman ystävyys on vilahtanut aiemmin myös Salmenperän Jussi-palkitussa elokuvassa Tyhjiö . Soy Nevenka Soy Nevenka Elokuva perustuu Nevenka Fernándezin kokemiin tositapahtumiin. Hän oli nuori nainen 1990-luvun Espanjassa ja ilmoitti rohkeasti työnantajansa tekemästä seksuaalisesta häirinnästä. Nevenka Fernández oli sinnikkyytensä johdosta edelläkävijä työpaikkakiusaamisen torjunnassa maassaan. Elokuva kuvattiin Zamorassa ja Bilbaossa, koska Ponferradan kaupunginvaltuusto ei myöntänyt tuotantoyhtiölle lupaa kuvata paikallisesti. Kieli: espanja | Teksitys: englanti Vapaa pääsy. Centers on true happenings of Nevenka Fernández, a young woman in 1990s Spain who courageously reported sexual harassment by her employer. Her tenacity pioneered the fight against workplace misconduct in her country. The film was shot in Zamora and Bilbao because the Ponferrada city council did not grant the production company permission to film locally. Language: Spanish | Subtitles: English Free admission. Andrei Rublev Andrei Rublev Elokuvakerho Monroe ja Arthouse Cinema Niagara ylpeinä esittävät: Andrei Rublev (1966). Ikonimaalari Andrei Rublev vaeltaa halki keskiaikaisen ja sekasortoisen Venäjän. Kaikkialla, missä hän kulkee, hän kohtaa julmuutta, sekasortoa ja levottomuutta. Mitä merkitsee usko, kauneus ja totuus tällaisessa maailmassa? Muun muassa Stalker ja Solaris -elokuvistaan tunnetun mestariohjaaja Andrei Tarkovskin ohjaama suurtyö kuuluu kaikkien aikojen pysäyttävimpiin elokuviin kutsumuksesta ja taiteesta. Todellisen 1400-luvulla vaikuttaneen ikonimaalarin elämään löyhästi pohjautuva teos ei päästä katsojaa helpolla, mutta takaa unohtumattoman katselukokemuksen. Näytöksen alustavat elokuviin erikoistunut toimittaja-teologi ja elokuvakerho Monroen puheenjohtaja Niilo Rantala sekä Tarkovskin taidetta jo kauan tutkinut Tampereen emerituspiispa Juha Pihkala.