Ompelijatar

Ompelijatar kertoo miten köyhän, puolikuuron naisen elämä johtaa vääjäämättömään lopputulokseen nuoressa itsenäisessä Suomessa. Hänet pidätetään punakaartin naiskomppanian jäsenenä vuonna 1918 ja tuomitaan vankileirille. Siitä lähtien hän on merkitty, ”yhteiskunnalle vaaralliseksi luokiteltu”. Hän toimii 1920-luvulla aktiivisesti helsinkiläisissä vasemmistolaisissa nuorisoseuroissa, vetää kirjallisuustoimikuntaa, kirjoittaa järjestölehtiin. Valtiollisella poliisilla on kaikki oikeudet puuttua radikaaliin toimintaan; kansakunnan yhtenäisyys tulee taata keinolla millä hyvänsä. 1930-luvun alussa kommunistien toiminta kielletään lailla ja sitä mukaa paranoia lisääntyy. Valpo tarkkailee ja raportoi tuhansien ihmisten elämää. Petturuuden ja sankaruuden erosta tulee häilyvä.

Hän ryhtyy viestinviejäksi maanalaiselle vastarintaliikkeelle, jonka toiminta on lähes olematonta, paljolti pienen piirin keskinäistä kinastelua. Hän piilottelee kommunistien johtohenkilöä, Hertta Kuusisen sulhasta, Yrjö Leinoa. Jäätyään kiinni hän kieltäytyy paljastamasta mitään. Martta Koskista pidetään maanpetturina, vakoilijana, vihollisen kätyrinä. Joillekin hän on mielipidevanki, toisinajattelija, pasifisti.