James Woodsin esittämä niljakas TV-tuottaja jäljittää ronskia sisältöä esittävää piraattilähetystä ja sillä tiellä alkaakin sitten maailma mullistua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sen verran hurjia visioita on kuviin loihdittu, että Videodrome sai luonnollisesti pahan maineen 1980-luvun moraalipaniikin keskellä. Sittemmin merkkiteokseksi ansaitusti noussut Videodrome on pakostakin mainittava Cronenbergin parhaiden töiden joukossa. Ja niitähän sitten kyllä riittääkin!

Kun Bruce Lee menehtyi uransa huipulla niin syntyi kokonainen kloonielokuvien alagenre.

Ja niin tapahtuu tässä elokuvassakin, että Bruce on kuollut ja Brucen soluista tiedemies fiksaa kasaan kolme kloonia, treenaa jätkät huippuunsa ja passittaa suorittamaan erittäin vaarallisia ja vaativia rikosten torjuntaan keskittyviä tehtäviä. Kyllä.

Karu halpisleffa on Vietnamin sodan veteraanin brutaali painajainen. Frankie vaeltelee New Yorkin saastaisilla kaduilla rahattomana ja työttömänä eikä elo oikein meinaa mennä putkeen millään saralla. Parisuhde ei juurikaan kukoista vaikka toinen lapsukainen on jo saatu alulle ensimmäisen epämuodostuneen parkuessa liki tauotta. Kaverit on narkkareita ja elämä päämäärätöntä. Combat Shock kertoo yhdestä kävelyntäyteisestä päivästä Frankien elämässä ja tekee sen unohtumattomasti. Aina unohtumattomaan loppuratkaisuun asti.

Alkukuvana nähdään Rauli Ylitalon ohjaama PREY. KILL. FUCK. REPEAT (11 min)

Kesällä vilkaistiin ensimmäinen Elm Street, joka nosti slasher-buumia uuteen nousuun. Graduation Day valmistui siihen aikaan kun lasku ei ihan vielä ollut ehtinyt alkaa. Ei tämä sikäli mikään maata mullistava leffa ole, mutta viihdyttävä kuin mikä.
Lähtölaukauksena on juoksujoukkueen tähtimimmin kuolema. Tässähän on väistämättä jotain kostettavaa ja niin väistämättä alkaa juoksujoukkueen harvennus muutamilla ihan kekseliäilläkin keinoilla, oikein ajanottokellon rytmittämänä.
Kuolleen juoksutähden sisko saa kunnian toimia vastaanpanevana voimana kasvottomana pysyttelevälle murhaajalle.
George Kennedy nähdään valmentajan roolissa ja pistäytyypä kuvissa myös Linnea Quigley.

1980-luvun viimeiset vuodet veivät buddy cop-genreä komediallisempaan suuntaan. Niin kävi Arnoldin Red Heatille ja samoin tälle Stallonen & Russellin mainiolle yhteistyölle. Stallonen esittämä Tango on siisti ja hyvin pukeutunut kyttä, Russellin Cash taas se liipaisinherkkä ja renttumainen. Saman roiston jahtaaminen johtaa yhteistyöhön ja siitä sujuvasti myös lusimaan pahamaineiseen vankilaan. Ihan mahtavaa menoa on lähes koko leffa. Lähes, koska viimeisessä näytöksessä tyylitaju vähän pettää. Pistetäänkö sitten kesken kuvausten vaihtuneen ohjaajan piikkiin vai mihin, samapa tuo. Kokonaisuutena joka tapauksessa kerrassaan hieno yhteistyö pääosakaksikolta.

Alkukuvana nähdään Artturi Rosténin ohjaama A REAL DONKEY DAY (5 min)

Ulkoavaruuden hirviö on teurastusmielellä maalaismaisemissa. Varsin kelpo scifihalpis amatöörinäyttelijöillä höystettynä keskittyy ihmisten lahtaamiseen aseilla ja ilman. Tämän tyylisissä leffoissa ei unohdeta myöskään alastomuutta ja romantiikkaa!