Kansallinen AV-instituutti

KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN INSTITUUTTI
TAMPERE KEVÄT 2018

22.1. David Lynch: THE STRAIGHT STORY
29.1. Krzysztof Kieslowski: LYHYT ELOKUVA RAKKAUDESTA
5.2. Peter Weir: HUVIRETKI HIRTTOPAIKALLE
12.2. John Carpenter: CHRISTINE
19.2. Robert Aldrich: ULZANA - VERINEN APASSI
26.2. Terry Gilliam: BRAZIL - TÄMÄN HETKEN TUOLLA PUOLEN
5.3. Edward Dmytryk: SALA-AMPUJA
12.3. Todd Haynes: VELVET GOLDMINE
19.3. Jörn Donner: SIXTYNINE
26.3. Jerzy Kawalerowicz: NUNNA JA PAHOLAISET
9.4. Peter Yates: BULLITT
16.4. Billy Wilder: PIUKAT PAIKAT

Pääsyliput 5€
Esitysaika: Maanantaisin klo 18.45
Lipunmyynti alkaa esityspäivänä klo 16.00. Huom! KAVI-sarjaan ei voi ostaa lippuja netin kautta, lippujen myynti ainoastaan kassalta.
Oikeus ohjelmamuutoksiin pidätetään.
Elokuvakopiot: KAVI 35 mm

The Straight Story
PEK erikoisnäytökset

The Straight Story

The Straight Story

  • Sallittu kaikenikäisille

David Lynchin elokuvat ovat Eraserheadista (1976) lähtien olleet enemmän tai vähemmän outoja, lähinnä unen logiikkaa noudattavia matkoja, joissa liikutaan vaihtelevasti todellisuuden tällä ja tuolla puolen. Tunnelma on epätodellinen, ihmiset erikoisia ja tapahtumien käänteet heilahtavat helposti kuvottavan puolelle. The Straight Story on täydellinen poikkeus, kuten jo nimestäkin voi päätellä. Se on täynnä todellista elämää ja syvää tunnetta. Aivan elokuvan alkumetrit hitaasti zoomaavine kameroineen ja Badalamentin twinpeaksmäisine musiikkeineen enteilevät Lynch-henkistä pikkukaupungin irvokkaaseen pinnanalaiseen elämään sukeltamista. Kuvan tunkeutuessa synkkänä odottavaan ikkunaan ja yhtäkkiä pysähtyessä on kuin Lynch olisi tullut toisiin aatoksiin: ei, tästä tuleekin toisenlainen elokuva. Niin kuin tuleekin.

Todellisuuteen pohjautuva tarina kertoo aikuisen tyttärensä kanssa asuvasta 73-vuotiaasta Alvin Straightista, jota lääkäri kehottaa muuttamaan elintapojaan. Itsepäinen vanhus päättää lähteä tapaamaan sairaskohtauksen saanutta veljeään, jonka kanssa välit ovat olleet huonot jo vuosia. Autoa Alvin ei voi ajaa ja hän lähtee matkaan moottorivetoisella ruohonleikkurilla. Yli 500 kilometrin matka Iowasta Wisconsiniin kestää useita viikkoja ja matkallaan Alvin tapaa erilaisia ihmisiä. Kyseessä on siis hidas road movie.

Lyhyt elokuva rakkaudesta
PEK erikoisnäytökset

Lyhyt elokuva rakkaudesta

Krótki film o milosci

  • Sallittu kaikenikäisille

Lyhyt elokuva rakkaudesta on puolella tunnilla laajennettu elokuvateatteriversio Dekalogin eli kymmenosaisen tv-sarjan kuudennesta osasta. Kuten tunnettua, sarjan lähtökohtana on vaikuttanut Katekismuksen kymmenen käskyä, joista kuudes kuuluu “Älä tee huorin”.

Arkisen ankeaan lähiömaisemaan, samaan kuin Dekalogin muutkin osat, sijoittuvan tarinan päähenkilö on orpo nuorukainen, joka työskentelee postissa ja asuu vanhan tädin luona. Poika tarkkailee kaukoputkella vastapäisen talon taiteilijakaunotarta, häiritsee tämän miessuhteita ja hankkiutuu vähitellen naisen tuttavuuteen, seurauksin jotka kääntävät näkökulman ylösalaisin.

Kysymys ei ole tirkistelijän muotokuvasta eikä edes Hitchcockin Takaikkunan uudesta muunnelmasta, vaan seksuaalista poikkeavuuttakin harvinaisemmasta ilmiöstä: puhtaasta ja oikeasta ja pyyteettömästä rakkaudesta, joka on parhaimmillaan platonisina eikä voi itsekkäänä, kylmänä ja kyynisenä aikanamme juuri näyttäytyä muuna kuin eräänlaisena sairautena.

Huviretki hirttopaikalle
PEK erikoisnäytökset

Huviretki hirttopaikalle

Picnic At Hanging Rock

  • Sallittu kaikenikäisille

Peter Weirin kansainvälinen läpimurtoelokuva Huviretki hirttopaikalle on kiehtova psykologinen kauhuelokuva, jossa viktoriaaninen ilmapiiri ja nuorten ihmisten seksuaaliset fantasiat kiertyvät yhteen. Tarina sisäoppilaitoksen kolmen tytön ja heidän opettajattarensa katoamisesta mystiselle vuorelle Valentinuksen päivänä 1900 on salapoliisiarvoitus sinällään, mutta asian ydin on muualla. Weir on keskittynyt tilanteiden ja tunnelmien luomiseen suhteessa ihmistensä toiveisiin ja pakkomielteisiin. Tyttöjen romanttiset kuvitelmat aikuistumisen ensi askeleilla asettuvat vastakkain koulun puritaanisen kurin kanssa. Aurinkoinen kesäretki tummuu Hanging Rockin, paikallisen nähtävyyden, selittämättömäksi uhkaksi ja mysteeriksi.

Christine
PEK erikoisnäytökset

Christine

Christine

  • Sallittu kaikenikäisille

Keskikesällä 1982 tuottaja Richard Kobritz sai 760-sivuisen kirjan käsikirjoituksen Stephen Kingiltä. Heistä oli tullut ystäviä Kobritzin tuotettua Salem's Lotin, TV-minisarjan, joka perustui Kingin samannimiseen romaaniin. Tarina, jonka Kobritz luki, oli hyytävä kertomus viettelyksestä ja kostosta, intohimosta ja riivauksesta. Kuolemantanssi Little Richardin ja Big Bopperin säestyksellä. Tarina kertoi Christinestä.

Ohjaaja John Carpenter ymmärtää erinomaisesti ihmisen pitkä-aikaista suhdetta koneisiin, ja uskoo, että Christinen juuret ulottuvat syvemmälle kuin keskiverto masiinanräplääjä tajuaakaan.
"Tänä päivänä rakastumme koneisiimme yhä enemmän.", ohjaaja huomauttaa. "Me syleilemme niitä. Syleilemme myös rahaa, ja sylellemme koneita, ja syleilemme 1950-luvun ajatusta hyvistä hahmoista ja pahoista hahmoista. Se on eräänlaista palautumista rauhallisempiin aikoihin ja teemme kaikkemme päästäksemme sinne."

Ulzana - verinen apassi
PEK erikoisnäytökset

Ulzana - verinen apassi

Ulzana's Raid

  • Sallittu kaikenikäisille

Robert Aldrichin elokuvat kuvaavat varsin usein maailman synkkää puolta, sitä missä varsinkin naisen osa on ollut huono. Ulzana – verinen apassi ei tee tästä säännöstä poikkeusta. Elokuvan kolmesta naisesta ensimmäinen ammutaan, ettei häntä raiskattaisi; toinen tulee hulluksi raiskauksen jälkeen ja kolmas, silmien varassa näyttelevä, on päähenkilön rakastajatar.

Tällä kertaa kuvattavana Arizonan kalpeissa maisemissa on vanha intiaanisotien veteraani, taistelija McIntosh (Burt Lancaster), joka saa takaa-ajoon seuraksi nuoren ratsuväen luutnantin DeBuinin (Bruce Davison). Jahdattavana ovat reservaatista paenneet apassit, joiden johtajana on Ulzana. Kymmenen hengen porukka murhaa ja raiskaa näennäisesti siksi, että he saisivat tasa-arvoisen identiteetin: ”Ihminen luovuttaa kuollessaan valtansa. Kuten tuli ja polte”, selittää jälkienetsijä, apassi hänkin, nuorelle ratsuväen upseerille selitykseksi.

Brazil - Tämän hetken tuolla puolen
PEK erikoisnäytökset

Brazil - Tämän hetken tuolla puolen

Brazil

  • Sallittu kaikenikäisille

Brazilin tapahtumat käynnistyvät alkutekstien mukaan kello 8.49 illalla jossakin 20. vuosisadalla. Elokuvan alussa on joulu: nähdään näyteikkuna, jossa televisiomonitorit näyttävät tutun ja turvallisen oloisia mainoksia. Kamera vetäytyy kauemmas, ja hetken kuluttua ikkunä räjähtää taivaan tuuliin. Räjähdys johdattaa kertomukseen byrokraattisen valtion informaatioministeriön pikkuvirkamiehestä, joka elää puoliksi fantasiamaailmassa, mutta joka ajautuu mukaan omalaatuisiin vallan ja väkivallan koukeroihin törmätessään terroristeja metsästäviin viranomaisiin.

Sala-ampuja
PEK erikoisnäytökset

Sala-ampuja

The Sniper

  • Sallittu kaikenikäisille

Kiitos tuottajakomeetta Stanley Kramerin Sala-ampuja palautti Edward Dmytrykin amerikkalaiseen elokuvaan mustan listan, Englannissa ohjattujen teosten, epäamerikkalaisuudesta kärsityn vankeustuomion, ilmiantajaksi taipumisen ja yhden vaatimattoman B-filmin (Mutiny! Kapina merellä 1951) jälkeen. Päähenkilö Eddie Miller on naisia vihaava psykopaatti ja murhaaja, yksinäinen ihminen, joka tajuaa olevansa sairas ja etsii turhaan yhteiskunnan ehkäisevää apua. Hän on viime kädessä arvoitus, mutta hänen sairautensa taustoihin sentään viitataan: rakkaudettomaan lapsuuteen, onnettomaan neuroottiseen äitisuhteeseen, sotaan... Kiikarikivääri, jolla Miller surmaa häntä kiihottavia ja turhauttavia naisia, on peräisin armeijasta. Aseita on liikkeellä kymmenentuhatta: Milleriä on sitä tietä aika mahdotonta jäljittää.

Poliisipsykiatrin suulla elokuvassa esitetään vetoomus sairaiden murhaajien laitoshoidon puolesta. Lakeja on laadittava rikollisten saamiseksi ajoissa ehkäisevään terapiaan. Eddie Millerin tapaus havainnollistaa tilannetta, jossa kaupunginviranomaiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja
yrnmärtämättömästi psykiatrian ja psykologian asiantuntijoiden käsityksiin.

Sala-ampuja on poliisityön melodraama, vahvassa Hollywood-perinteessä. San Franciscon jyrkkiä katuja ja pimeitä kujia on kuvattu ekspressionistisesti tyylitellen. Dmytryk tunsi viehtymystä saksalaisperäiseen film noiriin, kuten elokuvista Hyvästi, kaunokaiseni (1944), Kostaja (1945) ja Oikeutettu nosto (1947) voi havaita. Etenkin alun vaelluksessa ja myöhemmin sirkusjaksossa Dmytryk piirtää Eddie Millerin sielunmaisemaa.

Sala-ampujalla on muutamia kiintoisia yhtymäkohtia Elia Kazanin elokuvaan Pakokauhun vallassa (1950), joka sekin perustui Edna ja Edward Anhaltin tosiperäiseen tarinaan. Paniikki uhkaa nyt San Franciscon katuja, ja poliisiviranomainen oppii älykkäästi nytkin jotakin olennaista lääkärikollegaltaan.

Velvet Goldmine
PEK erikoisnäytökset

Velvet Goldmine

Velvet Goldmine

  • Sallittu kaikenikäisille

Brian Slade, miettii yksi Velvet Goldminen henkilöhahmoista "ei muistuttanut ketään jonka tunsin, eikä hän ollut mitään miltä hän näytti". Millainen mies, sellainen on elokuvakin. Todd Haynesin kiihkeä elokuvahulluttelu ei niinkään kynnä uraa halki 1970-luvun glam rockin kuin rypee sen kaaoksessa, rakenteettomuudessa ja tyylissä joka saneli substanssin. Velvet Goldmine (nimi on unohtuneen Bowie-singlen b-kyljestä) on paradoksista syntynyt: älyllinen teesi hattaramaisesta kulissi-ilmiöstä; amerikkalainen rakkauskirje peribrittiläiselle ilmiölle. Se on Poisonin ja [Safe]n ohjaajan painokkain, pursuilevin ja kunnianhimoisin projekti; siinä piilee moninaista.

Elokuvassa ei ole keskusta. Se on ulkokohtainen ja haarautuu moniaalle. Tarina etenee sarjana taikavaloja, joista kukin valaisee palaa kokonaisuudesta. Jotkin palat ovat oleellisia, toiset johtavat harhaan. Monet henkilöistä vaikuttavat falskeilta, mutta siitä ei voi olla aivan varma. Slade itse on selvä Bowie-klooni. Jonathan Rhys Meyersin tulkitsemana hän on lattea ja läpitunkematon, oudon väritön hepeneidensä ja ehosteidensa takana. Eddie Izzardin manageri on väkinäinen Michael Caine -jäljitelmä. Ewan McGregorin Curt Wildillä (yksi osa Lou Reediä + kaksi osaa Iggy Popia + Kurt Cobain -kampaus) on haparoiva jenkkikorostus. Muistamme joka hetki, että nämä ovat näyttelijöitä jotka esittävät roolia. Mutta juuri se oli glam rockin keskeinen piirre: sitä ruokki keinotekoisuuden, androgynian ja performanssin napanuora. Millainen scene, sellainen on elokuvakin.

Sixtynine
PEK erikoisnäytökset

Sixtynine

Sixtynine

  • Sallittu kaikenikäisille

Jörn Donner on kertonut, että elokuvaohjaajana hän vapautui ja varsinaisesti löysi itsensä vasta tehdessään Mustaa valkoisella. Tämän vapautumisen tunnelmissa syntyi Donnerin seuraava elokuva: "Sixtynine jatkaa ja muuttaa Mustaa valkoisella -elokuvan linjaa. Kertomus on lähes kokonaan vailla dialogia, se rakentuu kohtausten ja tilanteiden välisille vastakohdille. Yritän antaa kameran ja todellisuuden työskennellä puolestani, ja vaikka itse näyttelin gynekologia, tunsin olevani vapaampi kuin koskaan." (Donner)

Sen minkä Donner kokee vapautuksena ja hyveinä, sen katsojat voivat nähdä aivan muuna. Vuoropuhelun niukkuus on taloudellisesti laskettu ominaisuus: äänittäminen monella kielellä helpottuu. Suomalaisesta vientielokuvasta on varmasti kysymys, kaupallisesta laskelmoinnista myös, mutta aivan näin helpolla tästä elokuvasta ei selvitä., Sitä kannattelee julma ja selkeä näkemys, jonka olemassaolo tekee elokuvasta mielenkiintoisen aivan siitä riippumatta, tuntuuko tuo näkemys sympaattiselta.

Nunna ja paholaiset
PEK erikoisnäytökset

Nunna ja paholaiset

Matka Joanna od aniolow

  • Sallittu kaikenikäisille

Selluloosan (1954) realismin, Sodan todellisen lopun (1957) formalismin ja Yöjunan (1959) trillerimuodon jälkeen Jerzy Kawalerowicz löysi Nunnassa ja paholaisissa vielä yhden uuden tyylin, teeman ja miljöön: historiallisen riivaustarinan, joka ei ole vailla nykyaikaisia tai jopa surrealistisia ulottuvuuksia. Kawalerowiczin yhteistyö Puolan hienostuneimpiin kuuluvan elokuvakirjoittajan, Tadeusz Konwickin, kanssa tuotti vankan ja kurinalaisen rakenteen sekä tasoja, jotka tunkevat historiallisesta miljööstä nykyisyyteen.

Elokuva perustuu Jaroslaw Iwaszkiewiczin romaaniin, joka puolestaan on ottanut mallia ranskalaisen Loudounin nunnaluostarissa 1630-luvulla sattuneista tapauksista: nunnien todettiin olevan paholaisen riivaamia, turhien manausyritysten jälkeen pappi nimeltä Urbain Grandier todettiin syylliseksi noituuteen ja poltettiin roviolla. Tapaus herätti suurta huomiota, kuulustelut kestivät neljä vuotta ja prosessin kuluessa muuan asiaa tutkivista papeista, Surin, joutui paholaisten valtaan.

Bullitt
PEK erikoisnäytökset

Bullitt

Bullitt

  • Sallittu kaikenikäisille

Nicolas Vinding Refnin ylistetyn Drive-elokuvan myötä 1960-70 -lukujen kaahailuelokuvien parhaimmisto on noussut jälleen parrasvaloihin. Walter Hillin Keikkakuski (Driver, 1978), John Boormanin Tappajan jäljet (Point Blank, 1967), Sam Pekinpahin Pakotie (Getaway, 1972) ja erityisesti lajin aateliin kuuluva Peter Yatesin Bullitt muistetaan ruudin ja kuminkäryisestä toiminnastaan. Bullittin maine juontuu erityisesti San Franciscon mäkisiä katuja halkovasta pitkästä takaa-ajokohtauksesta ja McQueenin ärhäkästä Ford Mustangista.

Tammikuussa 2011 kuollut brittiohjaaja Peter Yates ei varsinaisesti ole kuulunut nimiohjaajien kärkikastiin, mutta hänen visionäärisyyttään ei voi ainakaan Bullittin tapauksessa kiistää. Genre-elokuvan muotista huolimatta Bullittilla on selviä yhtymäkohtia 1960-luvun lopun uuden Hollywoodin nuorekkuuteen ja kokeilevuuteen. Bullitt edelsi samoja henkilökohtaisen vapauden teemoja, ärhäkän menopelin tuomaa vauhdin hurmaa ja harkittuja tyylillisiä valintoja sisältäviä elokuvia kuin uuden Hollywoodin klassikot Easy Rider (Easy Rider – matkalla, Dennis Hopper 1969) ja Five Easy Pieces (Rajut kuviot, Bob Rafelson 1970) tai niiden teemoja myöhemmin varioivat Monty Hellmannin räväkkä Two-Lane Blacktop (1971), Richard C Sarafianin Vanishing Point (Nasta laudassa, 1971) ja James William Guericon Electric Gilde in Blue (1973).

Piukat paikat
PEK erikoisnäytökset

Piukat paikat

Some Like It Hot

  • Sallittu kaikenikäisille

Piukoissa paikoissa Billy Wilder kulki tabujen rajamailla, ja yhteistyö Marilyn Monroen kanssa kävi kummankin hermoille, mutta tuloksena oli amerikkalaisen komedian siihen asti suurin menestys.

Elokuvassa mikään ei ole miltä se näyttää. Ruumisauto on gangsterien kulkuneuvo, arkussa on whiskylasti, gangsterien kokous naamioidaan italialaisen oopperan ystävien kongressiksi. Kaikki asetelmat, varsinkin sukupuolia koskevat, kiepsahtavat nurin; huimaavassa syöverissä tabut kaatuvat kumoon.

Naiseksi pukeutuminen on kulunut vitsi. Huvi on tavallisesti siinä, että vaatteet eivät sovi, mutta Piukkojen paikkojen vitsi on hämmentävämpi: pukeutuminen onnistuu. Ristiinpukeutumisen pellemäisyys on pääaiheena vain lyhyessä johdatuksessa asemalaiturilla hamepukuisten miesten valittaessa: “Onpa vetoista – he vilustuvat varmasti tuon tuostakin”. Elokuvan edetessä ja miespäänäyttelijöiden esiintyessä koko ajan naisina päästään yllättävämpiin paljastuksiin.