Kaikkien suosikkisupersankariperhe palaa elokuvassa Ihmeperhe 2 – tällä kertaa pääosaan nousee Elli, joka jättää Ilun kotiin selviytymään "normaalin" arjen sankarina yhdessä Ilonan ja Esan kanssa. Muutos on mullistava kaikille, ja tilannetta mutkistaa vielä se, ettei perhe tiedä, millaisia supervoimia Jaska-vauvalle vielä kehittyykään. Kun uusi konna punoo nerokkaan ja petollisen juonen, perheen tulee Hyytäjän avustuksella löytää keinot puhaltaa taas yhteen hiileen—mikä on helpommin sanottu kuin tehty, vaikka he nyt Ihmeperhe sattuvatkin olemaan.
Ohjaajanaan Brad Bird (Rautajätti, Ihmeperhe) ja tuottajina John Walker (Ihmeperhe) ja Nicole Grindle (Sanjay’s Super Team -lyhytelokuva, Toy Story 3 apulaistuottaja) Ihmeperhe 2 rynnistää elokuvateattereihin kesällä 2018.
Elokuvan edessä esitetään lyhytelokuva "Bao".

Rakastettu kaksikko palaa valkokankaille.
Viiru hyppii uudella patjallaan yötä päivää, mutta ärsyyntynyt Pesonen haluaisi levätä. Niinpä hän rakentaa Viirulle ikioman pompputalon pihan perällä sijaitsevaan ulkohuussiin. Viiru innostuu itsenäisyydestä ja yksin asumisesta niin paljon, että päättää muuttaa pompputaloonsa pysyvästi. Pesosta ajatus harmittaa. Tarkoittaako tämä, että hänen täytyy jatkaa elämäänsä ilman iloista kumppaniaan? Viirun on keksittävä jotakin hauskaa saadakseen vanha Pesonen jälleen piristymään…

Koko perheen animaatioelokuva Pikkujalka (Smallfoot) kääntää legendan Isojalasta päälaelleen, kun fiksu ja nuori lumimies Migo löytää jotain, mitä hän ei uskonut olevan olemassa – ihmisen.

Uutinen ”pikkujalasta” tuo hänelle mainetta ja kunniaa, sekä mahdollisuuden saada omakseen unelmiensa tytön. Löytö saa myös yksinkertaisten lumimiesten yhteisön pohtimaan, mitä muuta heidän lumisen kylänsä ulkopuolelta, suuresta maailmasta, mahtaa löytyä.

Elokuvan alkuperäisinä ääninä kuullaan Channing Tatum (LEGO Batman Elokuva, Jump Street -elokuvat) lumimies-Migona, James Corden (Trolls, Emoji-elokuva) pikkujalka-Percynä. Ääninäyttelijöihin lukeutuvat myös Zendaya (Spider-Man: Homecoming), Common (Selma), LeBron James (Space Jam 2), Gina Rodriquez (Jane the Virgin), Danny DeVito (The Lorax, Oscar-ehdokas Erin Brockovich), Yara Shahidi (TV:n Black-ish), Ely Henry (TV:n Justice League Action, ja Jimmy Tatro (22 Jump Street).

Lämminhenkisessä oikeita näyttelijöitä ja animaatiota yhdistävässä elokuvassa RISTO REIPAS JA NALLE PUH pikkupoika, joka rakasti seikkailuja Puolen hehtaarin metsässä eläväisten pehmoeläinystäviensä kanssa, on varttunut aikuiseksi ja joutunut tukalaan tilanteeseen. Nyt hänen lapsuuden ystäviensä tehtävä on matkustaa meidän maailmaamme ja auttaa Risto Reipasta palauttamaan takaisin se lempeä ja leikkisä poika, joka yhä hänen sisällään asuu.

Elokuvan on ohjannut Marc Forster ja sen pääosissa nähdään Ewan McGregor, Hayley Atwell, Bronte Carmichael ja Mark Gatiss.

Supermarsu kertoo alakouluikäisestä Emiliasta, joka huomaa omaavansa lemmikkimarsunsa pureman jälkeen salaisia supervoimia. Supervoimille tulee käyttöä, kun Supermarsua pyydetään auttamaan silakoita ja pelastamaan saastunut Itämeri. Lisäksi Emilia ratkoo parhaan ystävänsä Simon koulukiusaamisasiaa. Haastavissa tehtävissään Emilia saa apua kokeneelta ja viisaalta jättiläismarsulta.

Elokuva perustuu vapaasti Paula Norosen vuoden 2009 Finlandia-junior -ehdokaskirjaan Emilian päiväkirja – Supermarsu pelastaa silakat.

Talvi tekee tuloaan Muumilaaksoon. Nuuskamuikkunen nostaa repun selkäänsä ja lähtee retkilleen, muumiperhe valmistautuu talviunille. Mutta tämä talvi on erilainen – Muumipeikko päättää pysytellä hereillä ja lähteä tutkimaan talven ihmeitä. Tuttujen lisäksi lumen peittämässä laaksossa vilisee monenlaisia vierailijoita. Kun Muumipeikko kuulee pimeimmän vuodenajan erikoisimmasta vieraasta, päättää hän tehdä kaikkensa, jotta vieras tuntisi itsensä tervetulleeksi. Vierasta kutsutaan nimellä Joulu ja hänen tuloonsa liittyy runsaasti salaperäisiä erityisvalmisteluja. Myös vieraan mukanaan tuomat lahjat houkuttelevat Muumipeikkoa. Koko perheen on oltava hereillä ja valmistauduttava Joulun tuloon!

Maijan kotipesä kuhisee jännityksestä. Sadonkorjuu on suoritettu ja arvovaltainen vieras saapuu tuomaan Kuningattarelle viestin Pörinälästä. Pääseekö Maijan parvi vihdoin kilpailemaan Hunajakisoihin? Maijan innostus laantuu pian, kun selviää, että hänen parvensa ei saa osallistua kisoihin. Lisäksi heidän tulee lahjoittaa puolet kesähunajastaan kilpailijoiden ravinnoksi.

 Uhmaten Kuningattaren toivetta, Maija päättää matkustaa Pörinälään ja puolustaa pesäänsä Keisarinnaa vastaan. Maija suuntaa kohti jännittävää seikkailua ja tapaa ihania uusia ystäviä, mutta myös sinnikkäitä vastustajia. Onneksi hänen paras ystävänsä Ville, rakastettavat, mutta kömpelöt muurahaiset Aarno ja Paavo, sekä Maijan luotettava neuvonantaja, heinäsirkka Flip, pysyvät hänen rinnallaan.

 Täysin uusi elokuva, Maija Mehiläinen – Hunajakisat, on sydäntä lämmittävä tarina, johon ottavat osaa sekä Unikkoniityn vanhat, että uudet ystävät.

Uteliaat leikkikarhut Urpo ja Turpo asuvat lastenhuoneen kirjahyllyssä. Karhujen lempipuuhaa on lukeminen, sillä kirjoista saa oivallisia ajatuksia. Karhut keksivät mitä hauskimpia seikkailuja satujen sekoittuessa arkeen. Urpo ja Turpo pelastuvat leipäpuun ansiosta autiolla saarella, kohentelevat ennakkoluulottomasti muiden ulkonäköä, etsivät johtolankaa, uhmaavat sääntöjä, kaipaavat hiljaisuutta ja kilpailevat ollakseen maailman parhaita ja voimakkaimpia.
Toy Storysta tuttujen lelujen lailla Urpo ja Turpo heräävät henkiin, kun kotiväki ei näe. Urpo & Turpo -elokuva viihdyttää niin aikuisia kuin perheen pienimpiä. Heidänkin on helppo seurata elokuvaa, sillä siinä puhutaan hyvää suomea. Hannele Huovin suosittuihin satukirjoihin perustuva kuudesta klassikkoelokuvasta koostuva Urpo ja Turpo johtolangan jäljillä on restauroitu ja elää valkokankaalla nyt entistäkin värikkäämmin.

Etelä-Kamchatkan suojelualuetta kutsutaan usein karhujen paratiisiksi. LESFILMin tuotantoryhmä vietti siellä seitsemän kuukautta tarkkailemalla ja kuvaamalla vastasyntyneiden karhunpoikasten ensimmäisen vuoden salattua elämää.

Kamchatka Bears. Life Begins on elokuva, joka poikkeaa monista muista luontodokumenteista. Luonto luo itse tarinan. Elokuva on meditatiivinen. Musiikki, luonnon äänet ja ihmisäänen puuttuminen antavat katsojalle mahdollisuuden sukeltaa luonnonvaraiseen kauneuteen, tuntea olevansa tulivuoren,  jokien ja villieläinten parissa ja kokea sen tärkeän rajan, jota ihminen ei saa ylittää.

Venäjällä on noin 110 000-120 000 ruskeaa karhua ja kanta on ollut suhteellisen vakaa viime vuosina, vaikka ylimetsästys on edelleen vakava ongelma joillakin alueilla. Unescon maailmanperintökohde Kurilskoye-järvi on Euraasian suurimpia punalohen kutualueita. Parhaimmilaan jopa 50 karhua voi olla kerrallaan veden äärellä lohta pyytämässä.  

LESFILM-tiimiin kuului lukuisia asiantuntijoita, muun muassa kuuluisa ympäristöaktivisti ja valokuvaaja Igor Shpilenok sekä ekologi Dr. Valentin Pazhetnov, joka tunnetaan laajalti nimellä "Bear's Uncle".

The South Kamchatka Federal Sanctuary is often called a bear paradise. The LESFILM production team headed there and spent seven months observing and filming hidden secrets the newborn bear cubs’ daily lives throughout their first year on Earth.
Kamchatka Bears. Life Begins is a movie that differs from the other nature documentary. The plot is created by nature. The film is meditative. Music, the sounds of nature and the absence of a human voice allow the viewer to plunge into the beauty of wild nature, to feel its presence among volcanoes, rivers and wild animals, and experience an important boundary, beyond which a person should not interfere.
Russia has about 110,000—120,000 brown bears, and populations have been relatively stable in recent years, though over-hunting remains a serious problem in some regions. Kurilskoye Lake, a Unesco World Heritage site, is the biggest sockeye salmon spawning area in Eurasia, with the bears attracted to the waters. There can be up to 50 bears at a time on the shore where the movie was filmed.
Our goal is to plunge the audience into an atmosphere of natural balance which still remains in protected areas, evoking a deeper desire to investigate and conserve what we still have. The film showcases the world of nature that lives in line with its laws but is open to those who enter it with respect and knowledge.
The LESFILM team comprises a number of skilled professional experts, among them famous environmental activist and photographer  Igor Shpilenok  and ecologist Dr. Valentin Pazhetnov, who is widely known as 'Uncle Bear'.

“The truth is, we cannot speak other than by our paintings”
-Vincent van Gogh

27. heinäkuuta, 1890. Loukkaantunut hahmo kompuroi alamäkeen iltahämärässä, pienessä Auversin kaupungissa. Hänellä ei ollut mitään mukanaan; hänen kätensä puristivat tuoretta, vuotavaa ampumahaavaa.

Mies oli Vincent van Gogh, silloin tuntematon maalari, nyt maailman kuuluisin taiteilija.

Hänen traagista kuolemaansa ympäröivät spekulaatiot. Mysteeriksi on jäänyt, miten ja miksi hänet ammuttiin.

Loving Vincent kertoo tämän tarinan.

Vuoden odotetuimpiin tapauksiin kuuluva elokuva vangitsee ainutlaatuisesti Vincent van Goghin elämän, kuoleman ja taiteen antamalla äänen miehen yli 800 kirjeelle ja herättämällä hänen maalaustensa hahmot eloon. Yli 65 000 öljyvärimaalauksesta koostuva, maailman ensimmäinen kokonaan käsinmaalattu täyspitkä elokuva on 150 taiteilijan mykistävä taidonnäyte. Tuloksena on Oscar-palkittujen tuottajien uskomaton tarina epätoivosta, luovuudesta ja intohimosta – elokuva, jonka kaltaista et ole koskaan aiemmin kokenut.

"Hämmästyttävä" - The Independent

"Kertakaikkisen mykistävä" - Metro UK

"Täysin ainutlaatuinen Vincent van Gogh -elämys... Mestariteos" - NBC Nightly News

"En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa" - The Telegraph

Annecy International Film Festival – Audience Award    
Shanghai International Film Festival – Best Animation


Kieli: englanti / Tekstitys: suomi & ruotsi

16-vuotias Cameron Post (Chloë Grace Moretz) elää tavallisen nuoren tytön elämää 90-luvun konservatiivisessa Amerikassa. Cameron on toivottoman ihastunut ystävättäreensä ja kun Cameronin tunteet paljastuvat hänen huoltajilleen, tyttö passitetaan kiireesti kristilliselle God’s Promise -leirille, joka lupaa leipoa nuorista suoraselkäisiä heteroja.
 
Leirillä Cameron tekee lähempää tuttavuutta Janen (Sasha Lane) ja Adamin (Forrest Goodluck) kanssa ja löytää paikkansa uudesta yhteisöstä. "Syntiset” leiritoverit pitävät myös huolen siitä, ettei Cameron pääse unohtamaan teinielämän todellista luonnetta: seikkailua, huolettomuutta ja sekoilua. Kun eheytysleirin painostavan vääristynyt ilmapiiri kärjistyy entisestään, Cameron ystävineen ymmärtää, että todellinen elämä odottaa heitä jossain aivan muualla. Pelastautuakseen heidän on paettava.

Desiree Akhavanin THE MISEDUCATION OF CAMERON POST on yhtä aikaa elämänjanoinen kasvutarina ja vavahduttava kuvaus ahdasmielisestä yhteisöstä. Kiitetty draama voitti arvostetun Grand Jury Prizen (Paras elokuva) maailmanensi-illassaan Sundancessa 2018.

Takaisin valoon  kertoo suomalaisnaisesta, jonka vapaus riistetään. 25-vuotias Marissa käy läpi uskomattoman taistelun pysyäkseen hengissä, selviytyäkseen turvaan - ja lopulta säilyttääkseen ihmisyytensä.  Elokuvan tarina kertoo ihmiskaappausten hämärästä maailmasta, sekä sieltä selvinneen työläästä prosessista koota minuutensa uudelleen, samoin kuin koko ihmisyytensä pala palalta. Traumaattisen kokemuksen jälkeen voi Marissan mielestä päästä valoon, kun ei jää kiinni vihaan ja katkeruuteen. 

Elokuva on lajityypiltään dramatisoitu dokumenttielokuva, eli se liikkuu sekä dokumentti- että fiktioelokuvan ilmaisualueilla.

OHJAAJAN SANA

Päähenkilö Marissa on sympaattinen nuori nainen, joka rankoista kokemuksistaan huolimatta on oppinut luottamaan taas ihmisiin. Marissa otti yhteyttä nähtyään elokuviani ja kysyi olisinko kiinnostunut kertomaan hänen tarinansa, jota ei oltu aiemmin tuotu julkisuuteen. Kuunneltuani häntä koin tärkeäksi tarttua aiheeseen.

Takaisin valoon kertoo vapauden riiston uhriksi joutuneen Marissan traumaattisista kokemuksista sekä siitä, kuinka hän kuitenkin lopulta selviytyy.  Sen seurauksena ja rankoista kokemuksista huolimatta, on Marissa pystynyt uudistamaan ajatteluaan, joka on auttanut hänen eheytymisprosessissaan. Hän kokee ja uskoo että rakkaus voittaa vihan ja anteeksianto katkeruuden ja tuota viestiä hän haluaa välittää myös muille oman tarinansa kautta. Marissa on pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni myös omasta ihmisyydestään:  ”Vaikka vapauteni vietiin, ei kukaan pystynyt rikkomaan sieluani”.

Elokuvassa korostuu yllä olevien teemojen ohella avun saamisen tärkeys, ympärillä olevien ihmisten sinnikkään toiminnan ja tuen merkitys sekä vastuu toisesta ihmisestä.

Tarina antaa mahdollisuuden myös taustoittaa vapauden riiston ja ihmiskaupan mekanismeja sekä lisätä tietoisuutta siitä miten ja mistä voi kaltoin kohdeltuna hakea apua ja sitä myös saada.

Marissan tarina on ainutlaatuinen esimerkki vaikeuksien kohtaamisesta ja henkisen kasvun mahdollisuuksista ahdistavasta ympäristöstä huolimatta. Vastakkain asettelun ja katkeruuden värittämässä maailmassa Marissan pyrkiminen anteeksiannon kautta takaisin valoon vie ajatukseni ihmisyyden peruspilareihin ja valon ylläpitämisen tärkeyteen.

Nämä teemat ja ajatukset tekevät tästä aiheesta minulle tärkeän ja toivottavasti kiinnostavan myös yleisölle; katsottavaksi, pohdittavaksi ja jokaisen oman arvomaailman peiliksi.

OHJAAJA JA KÄSIKIRJOITTAJA

Arto Halonen on elokuvaohjaaja, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista aiheistaan. Haloselle myönnettiin vuonna 2005 Suomi-palkinto, vuonna 2010 Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto sekä Euroopan Unionin humanitaarinen palkinto vuonna 1998. Halonen on palkittu myös valtakunnallisella mielenterveyspalkinnolla sekä ensimmäisenä kulttuurialan edustajana Suomen sosiaali- ja terveys Ry:n valtakunnallisen kansalaistoiminnan palkinnolla.

Halosen dokumenttielokuvat ovat herättäneet paljon yhteiskunnallista keskustelua ja ne ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Halosen dokumenttielokuvista Taivasta vasten ( 2000), Pavlovin koirat (2005) ja Pyhän kirjan varjo (2007) saivat maailmanensi-iltansa maineikkaan Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalin (IDFA) pääkilpailusarjassa. Pavlovin koirat ja Pyhän kirjan varjo esitettiin myös New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) arvostetulla Documentary Fortnight –festivaalilla. Pyhän kirjan varjo valittiin ensi-iltansa jälkeen noin 120:lle kansainväliselle festivaalille ympäri maailmaa, ja se oli myös ehdolla Euroopan elokuva-akatemian parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi.

Dokumenttielokuvat  Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998) ja Sinivalkoinen valhe (2012) saivat myös kansainvälisen ensi-iltansa Amsterdamin IFDA:n ”Reflecting Images” ja ”Masters” -sarjoissa.  Muita Halosen tunnettuja ja palkittuja dokumenttielokuvia ovat mm. Ringside (1992), Tynnyrimies (2004), Magneettimies (2009) ja viimeisimpänä Valkoinen raivo (2015). Thessalonikin kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali palkitsi Halosen vuonna 2008 yhtenä aikansa merkittävimmistä eurooppalaisista dokumenttielokuvan kehittäjistä.

Halosen ensimmäinen teatterilevitykseen tullut pitkä fiktioelokuva Prinsessa (2010) on palkittu festivaaleilla eri puolilla maailmaa. Prinsessa keräsi yli 300 000 katsojaa kotimaisissa elokuvateattereissa, mikä teki siitä yhden vuosikymmenen katsotuimmista suomalaisista elokuvista. Halosen toinen pitkä fiktioelokuva Isänmaallinen mies (2013) oli esillä mm. Seattlen ja Varsovan elokuvajuhlilla ja se myytiin 25 maahan.  Halosen viimeisin pitkä fiktioelokuva on kansainvälinen yhteistyöelokuva, psykologinen trilleri The Guardian Angel - Suojelusenkeli (2018). Elokuvaa tähdittävät maailmalla tunnetut näyttelijät Pilou Asbæk, Josh Lucas ja Rade Šerbedžija sekä suomalainen Sara Soulié. Elokuvan esitysoikeudet on myyty jo 60 maahan ja sen kansainvälinen festivaaliensi-ilta on lokakuussa maineikkaalla Varsovan elokuvajuhlilla.

Halonen on myös DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin perustaja ja sen ensimmäinen festivaalijohtaja.

Tule kokemaan elokuvanäytös kuvailutulkkauksen avulla! MOVIEREADING-älylaitesovelluksen avulla saat laadukkaan kuvailutulkkauksen elokuvasta teatterissa suoraan omiin kuulokkeihisi. Lataa MOVIEREADING sovelluskaupasta älylaitteelle etukäteen. Ohjeet: https://arthousecinemaniagara.fi/fi/niagara/esteettomyys

Kuvailutulkkaus on visuaalisuuden sanallistamista, jonka ansiosta näkövammainen pääsee yhdenvertaisena osalliseksi visuaalisesta kulttuurista ja tiedosta. Kuvailutulkkauksen kokeileminen voi olla myös heikkonäköisille ja näkeville hyödyllinen, näkökulmaa antava kokemus. Lisätietoa aiheesta: http://www.kulttuuripalvelu.fi/kuvailutulkkaus

Elokuvan oma ääniraita kuuluu näytöksessä, eli elokuvan voi katsoa myös tavallisena näytöksenä ilman kuvailutulkkausta. Elokuva esitetään myös suomenkielisillä tekstityksillä kuulovammaisille ja huonosti kuuleville.

Pohjola-filmin tuottama – Aleksi Purasen esikoisohjauselokuva Wheels of Freedom on erilainen roadmovie, jossa liikkeelle lähdetään 9 km tunnissa kulkevalla sähköpyörätuolilla – määränpäänä Lissabon. Wheels of Freedom on elokuva unelmien tavoittelusta, siitä vaikeasta polusta joka usein jää onnistumistarinoiden varjoon. Ville Jaaranto, 37, on sekä vammaisen kehonsa, kotikaupunkinsa jäykän byrokratian, että omien rutiiniensa vanki, joka haluaa tilanteeseensa muutosta.

Suomalaiseen suuhun sopii sanonta ”On parempi katsoa kuin katua” – elokuvassa Ville näyttää asenteellaan, että meillä on lopulta hyvin vähän todellisia esteitä, jotka estävät meitä saavuttamasta unelmiamme. Se, että päästäänkö lopulta maaliin asti ei ole tärkeintä, koska liikkeelle lähdettyään aina päätyy johonkin ja ollaan lähempänä tavoiteltua unelmaa.

Elää ja olla elossa ovat eri asiat Villelle ja hänessä roihuava elämän liekki välittyy vahvasti, tuntuen kutkuttavalta toisella lailla moneen muuhun arjen harmauteen tyytyvään verrattuna. Unelmien tavoittelu on kovaa työtä, pettymyksiä, onnen tunteita ja nauruja sekä uusia lähtöjä – oikoteitä ei ole. 

Vapaus haaveenaan ja yhdenvertaisuus agendanaan Ville lähtee sähköpyörätuolillaan matkalle Euroopan halki. Matkalla hän huomaa, etteivät hän eikä ympäröivä maailma ole siihen valmiita. Tiukasti ajankohtainen elokuva tarjoilee konkreettisen maiseman sote-suomesta, jossa arjen harmaudessa kapuloita rattaisiin ropisee enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi Ville Jaaranto uskaltaa unelmoida. 

Wheels of Freedom on feelgood-elokuva mahdottomalta tuntuvasta unelmasta -  tasavertaisuudesta, vapaudesta ja Lissabonista.

Waiting for Barcelona

Rakkaussuhteita, ystävyyttä ja poliisi kannoilla. Yksi Euroopan kodittomista ja paperittomista nuorista johdattaa meidät elämäänsä Barcelonan kaduilla.

Barcelonan sokkeloiset kadut ovat romanttisen kaupunkielämän kehto - paitsi jos satut asumaan niillä. 27-vuotias Mou lähti kotimaastaan ollessaan 13-vuotias ja on siitä lähtien elänyt roskakoreista turistien suosiossa olevan Las Ramblas -bulevardin lähistöllä. Rakkaussuhde amerikkalaisen naisen kanssa tuo Moulle toivoa uudesta elämästä, mutta Moun menneisyys ja hänen tilanteensa vaikeus uhkaavat kasvattaa paineet liian suuriksi. Samaan aikaan laittomien kopiotuotteiden myyjät yrittävät selviytyä myymällä tuotteitaan ruuhkaisilla turistinähtävyyksillä. Poliisi lopettaa myynnin usein väkivalloin.

Elokuva pohtii kuinka unelma kaupungista on kaikille sama, mutta kuinka todellisuus riippuu yksilön vauraudesta ja kansalaisuudesta. Kun varakkaat turistit käyttävät Barcelonaa huvipuistonaan, täytyy huonompiosaisten selviytyä onnen murusilla, joita muut jättävät jälkeensä. Samaan aikaan kun romumetalli jatkaa kiertokulkuaan, sinetöityy päähenkilöidemme kohtalot kaupungin varjoissa.

Kauniilla mustavalkokuvauksella toteutettu Waiting for Barcelona näyttää unien ja kärsimyksen maailman, joka sijaitsee yhden maailman suosituimman turistikaupungin sivukujilla.

----

Waiting for Barcelona – Ohjaajan sana

Kävin Barcelonassa ensi kertaa vuonna 2013. Aika ajoin näin sivukujilla näitä hiljaisia, nopeasti kulkevia kerääjiä, jotka työnsivät kolisevia kärryjä paahtavassa helteessä. He painautuivat vahvasti mieleeni. Kirjoitin asian ylös vihkooni ja aloin kehittää mielessäni elokuvaa.

Hetki matkani jälkeen minulla oli aikaa tutustua asiaan tarkemmin. Yritin etsiä heistä tietoa, mutta en löytänyt oikeastaan mitään. Olin ihmeissäni: eikö kukaan muu muka ollut nähnyt heitä? Heitähän oli varmasti satoja. Pidemmän etsinnän jälkeen löysin Barcelonasta yhteishenkilön, joka auttoi meitä tutustumaan kerääjien yhteisöön.

Waiting for Barcelona ei ole propagandaelokuva, vaan totuudellinen ja tyylitelty sukellus päähenkilöidemme elämään. Uskon että tällaisen elokuvan voi tehdä vain Barcelonassa, samanlaista ei voisi tehdä missään muualla Euroopassa. Barcelona on ikäänkuin kolkka, jossa tietyt ääripisteet kohtaavat ja muodostavat unenomaisen sokkelon. La Rambla -bulevardilla ääripäät sekoittuvat yhteen. Siellä kohtaava: turistimassat, romunkerääjät, sutenöörit, diilerit, Marilyn Monroe -imitaattorit, McDonald'sit, miljonäärit, taskuvarkaat ja onnenonkijat.

Tyyli, jolla Waiting for Barcelona tultaisiin toteuttamaan, oli minulle alusta alkaen hyvin selvä. Elokuvaan on pyritty saamaan unenomainen tunne, joka on läsnä ensimmäisistä sekunneista lähtien. Pyrimme valitulla tyylillä kuvastamaan päähenkilöidemme jopa kafkalaisiin mittasuhteisiin kasvavaa hämmennystä ja näyttää tämä kaunis kaupunki jonain sellaisena, jona emme ole sitä ennen nähneet.

Elokuva oli mielestäni tärkeä tehdä monestakin syystä. Ensinnäkin, kun meillä on tällainen ihmisryhmä Euroopassa, joista ei puhuta ja jotka eivät saa ääntänsä kuuluviin, niin tässä elokuvassa he pääsevät keskiöön – toivon, että se lisäisi tietoisuutta heidän tilanteestaan. Elokuva on myös ensimmäinen laatuaan Espanjassa. Yhteiskunnallisen ja humanitäärisen tason lisäksi Waiting for Barcelona on tarina asioista, jotka yhdistävät meitä kaikkia tällä planeetalla.

Tämä elokuva on myös yritykseni kuvata ikonista kaupunkia sen sivukujineen ja miljoonine tarinoineen - kuinka ne kaikki ovat tärkeitä palasia, jotka muodostavat tämän hämmentävän ja kiehtovan paikan nimeltä Barcelona.

Kuutyttö on dokumenttielokuva tapahtumista, kokemuksista ja tunteista, jotka liittyvät kansainväliseen adoptioon. Ohjaaja Anna Korhonen on itse Thaimaasta adoptoidun tyttären äiti, ja oman lapsen taustan pohtiminen on ollut lähtökohta tälle elokuvalle. Kansainvälinen adoptio on yleistynyt kaikkialla läntisessä maailmassa viime vuosikymmenten aikana. Yllättävän vähän kuitenkin puhutaan siitä, miten lapset päätyvät adoptoitavaksi. Mitä on tapahtunut ennen kuin adoptiopapereihin lyödään leimat?

Kuutyttö

Ohjaajan sana

Elokuvani Kuutyttö sai alkunsa siitä, että koin voimakkaasti ilon ja surun olevan samanaikaisesti läsnä elämässäni.  Perheemme sai adoptiotyttären vuonna 2005 ja alusta asti tiedostin sen, että joku toinen nainen oli joutunut tuosta lapsesta luopumaan.  Ajattelin usein lapseni äitiä, mietin miten hän elää ja miltä hänestä tuntuu lapsen syntymäpäivinä. Mietin sitäkin, että itse en tiedä lapseni oikeaa syntymäpäivää. Ja sitä, että me kaksi naista olemme saman lapsen äitejä.

Koska oma tyttöni on Thaimaasta, halusin lähteä sinne tapaamaan naisia, jotka ovat joutuneet luopumaan lapsestaan.  Halusin lähestyä elokuvani aihetta – lapsesta luopumista – kokemuksellisesta näkökulmasta. Huomasin pian, että olen tekemisissä hyvin universaalien kokemusten ja asioiden kanssa. Elokuva kuvaa yksityisiä tunteita, surua, menetystä ja kaipausta, mutta näiden takaa avautuvat monet yhteiskunnalliset teemat – naisen asema, hyväksikäyttö, tukiverkkojen merkitys.

Omasta lapsesta luopuminen on yhä edelleen tabu niin läntisessä maailmassa kuin muuallakin maailmassa. Olen elokuvallani halunnut kertoa niistä syistä jotka johtavat lapsen pois antamiseen ja siitä että aina ei ole mahdollisuuksia valita. Toisaalta olen halunnut kertoa siitä, että äidillä on merkityksellinen suhde lapseen, vaikka hän olisi joutunut tästä luopumaan.

Oman tyttäreni olemassaolo oli avain elokuvan naisten maailmaan. Lapseni tausta herätti naisissa kiinnostusta, surua ja toivoa ja haastattelut saattoivat kääntyä sellaisiksi, että he alkoivatkin kysellä kysymyksiä minulta.  Lapseni kautta he pääsivät kurkistamaan millaista elämää heidän lapsensa mahdollisesti elää.

Ennakkotyöni aikana tapasin adoptiotyöntekijän, joka oli tehnyt vuosikymmeniä kestävän uran kotimaisten adoptioiden parissa. Hän kertoi olevan yleisempää, että biologinen äiti alkaa selvittää lapsen myöhempiä vaiheita kuin se, että aikuistunut lapsi alkaa etsiä äitiään. Tämä tieto vaikutti minuun voimakkaasti ja muodostui koko elokuvan johtoajatukseksi.

Elokuvan kantava ajatus on se, että äidit ja lapset ovat sidoksissa toisiinsa näkymättömin säikein, vaikka he eivät enää koskaan tapaisi toisiaan. Se on lohdullinen niin äidille, joka on joutunut luopumaan lapsestaan kuin lapsellekin, joka on annettu pois.

                                                                                                                     Anna Korhonen, ohjaaja