Kansallinen AV-instituutti

KAVI TAMPERE KEVÄT 2024

Kevätsarja 2024 starttailee maanantaina 22.1. ja ohjelmisto on tässä:

22.1. Danny Boyle: TRAINSPOTTING (UK/USA 1996) -K16- 93 min
29.1. Jean-Luc Godard: LEMMY CAUTION - PIRU MIEHEKSI (Alphaville, Ranska/Italia 1965) -K12- 99 min
5.2. John Cassavetes: KIINALAISEN KIRISTÄJÄN MURHA (The Killing Of Chinese Bookie, USA 1976) -K16- 109 min
12.2. William Girdler: PAHOLAISLOITSU MANITOU (The Manitou, USA 1978) -K18- 104 min
19.2. Peter Faiman: KROKOTIILIMIES (Crocodile Dundee, Australia 1986) -K12- 97 min
26.2. Tim Burton: ED WOOD (USA 1994) -K12- 127 min
4.3. Emile de Antonio: SIAN VUOSI (In the Year of the Pig, USA 1968) -K12- 103 min
11.3. Agnés Varda: ONNI ON OLLA NAINEN (L'une chante l'autre pas, Ranska/Neuvostoliitto/Belgia/Venezuela 1977) -K16- 120min
18.3. Stanley Kubrick: PELI ON MENETETTY (The Killing, USA 1956) -S- 84 min
25.3. Tony Scott: TRUE ROMANCE (USA/Ranska 1993) -K18- 119 min
8.4. Rob Reiner: STAND BY ME - VIIMEINEN KESÄ (Stand By Me, USA 1986) -K7- 89 min
15.4. Jean-Pierre Melville: YÖN SUDET (Un flic, Ranska/Italia 1972) -K16- 98 min)

Pääsyliput 7€ (aikuiset) ja 5€ (alle 12 vuotiaat)

Esitysaika: Maanantaisin klo 18.30
Lipunmyynti alkaa esityspäivänä klo 16.00. Huom! KAVI-sarjaan ei voi ostaa lippuja netin kautta, lippujen myynti ainoastaan kassalta.
Oikeus ohjelmamuutoksiin pidätetään.
Elokuvakopiot: KAVI 35 mm, tekstitys suomi/ruotsi (ellei toisin mainita)

 

 

Trainspotting

Trainspotting

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Trainspotting kertoo viidestä edinburghilaisesta nuoresta, joiden elämänsisältönä ovat huumeet, alkoholi ja pikkurikokset. Huumeorjuuden ja siitä irti pyristelyn ankeasta aiheesta huolimatta elokuva on mahdollisimman kaukana brittielokuvan tyypillisestä arkirealismista. Boyle ja kumppanit ovat tehneet siitä villisti visuaalisen mustan huumorin kukkasen, joka tekee oikeutta sekä sisäisen monologin kannattelemalle alkuteokselle että sosiaaliselle miljöölle, Edinburghin rapistuvalle lähiötodellisuudelle, josta on aistittavissa koko köyhän pohjoisen inho eteläisiä alistajia kohtaan.

Boylen ohjauksessa kauhistuttavat ja koomiset ainekset sekoittuvat groteskiksi painajaisfarssiksi, joka ei sen enempää tuomitse kuin ihannoikaan huumeita tai niitä kiivaasti käyttäviä päähenkilöitään. Trainspotting toimii samalla kertaa sekä komediana että tragediana, protestina ja varoitushuutona, se tavoittaa uskomattoman moninaisia tunnetiloja ja sielunmaisemia. Jengin elämä näyttäytyy kaaoksena, jonka yllä väijyy kaiken aikaa kuoleman varjo aidsin tai yliannostuksen muodossa. Pikkuvauva menehtyy rähjäisessä kämpässä Renton asioi Skotlannin niljakkaimmassa vessassa, jonka pöntönalaiseen maailmaan hän sukeltaa oopiumiensa perään elokuvan hillittömimmin surrealistisessa jaksossa.

Lemmy Caution - Piru mieheksi

Lemmy Caution - Piru mieheksi

Alphaville

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Alphaville kuvattiin Pariisin harmailla, talvisilla kaduilla tammi-helmikuussa 1965, mustavalkoisena. Viisi kuukautta myöhemmin Hullu Pierrot kuvattiin Rivieran varhaiskesän hehkussa väreissä ja laajakankaalle. Molemmat elokuvat ovat yleisluontoisia, kattavia yhteenvetoja Godardin moraalisesta maailmasta. Molemmat ovat rakkauskertomuksia; toinen päättyy elämään ja rakkauden uudelleenlöytämiseen, toinen päättyy kuolemaan ja kieltoon. Molemmat ovat syvällisesti runollisia, käsitteellisiä ja moraalisia kertomuksia.

Etenkin Alphavillen juuret ovat runoudessa. Tekstinä Godard käyttää Paul Eluardin 1920-luvun alussa ilmestynyttä teosta La Capitale de la douleur (”Tuskan pääkaupunki”), joka aikoinaan tavoitti vasta löydetyn autiomaametaforan totuuden. Myös Alphaville on ”Hirvittävän yön kaupunki”. Samalla juonen runko ja jotkut kuvatkin muistuttavat Jean Cocteaun elokuvarunoelmasta Orfeus: Lemmy Caution johdattaa Natacha von Braunin pois pimeyden kaupungista paljon samaan tapaan kuin Orfeus Eurydikensä. Alphaville on ”tieteistarina”, mutta lajityypin parhaan perinteen mukaisesti se näkee mieluummin tieteen runouden kuin sen matemaattisen logiikan ja mieluummin fiktion käyttökelpoisuuden kuin sen fantasian.

Kiinalaisen kiristäjän murha

Kiinalaisen kiristäjän murha

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Kiinalaisen kiristäjän murha tuo täsmällisesti esiin Cassavetesin elokuvanäkemyksen omaleimaisuuden, sillä siinä hän käyttää tuhat kertaa Hollywoodissa kokeiltua mallia: rikoselokuvaa, "mustaa elokuvaa". Eikä Cassavetes ole suinkaan pyrkinyt kumoamaan tätä mallia, siis luopumaan sen ideologiasta tai kääntämään päälaelleen sen dramaturgiaa: hän yksinkertaisesti käyttää hyväkseen sen dramaattista rakennetta, joka on osoittanut tehonsa psykologisen jännityksen ja näyttävän draaman välikappaleena.

Tarina on sinänsä yksinkertainen: suuren pelivelan hyvitykseksi yökerhonomistaja Cosmo Vitellin on murhattava vanha kiinalainen vedonvälittäjä. Tietysti käy niin, että teon tehtyään Vitelli itse joutuu poisraivattavaksi, sillä hän tietää liikaa. Mutta enemmän kuin juonen mekanismi Cassavetesin on kiinnostanut päähenkilön maailman kuvaus. Merkittävää on juuri katseen yksinkertaisuus ja täsmälleen oikea sävy, jolla Cassavetes vangitsee tämän öisen maailman

Paholaisloitsu Manitou

Paholaisloitsu Manitou

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

”Salaperäinen kasvain nuoren naisen kaulalla kätkee kasvavan pahuuden voiman, 400 vuotta vanhan noidan hengen, joka odottaa jälleensyntymistään. Lääkärit seuraavat avuttomina miten kammottava kasvain suurenee ja vahvistuu enteillen tuhoa ja uhaten kantajansa henkeä. Mutta sitä ei voida pysäyttää ja niin Manitou syntyy uudelleen ja ryhtyy tuhoamaan maailmaa demonisilla kauhuillaan, jotka ylittävät mielikuvituksen rajat. Elokuva, jonka vaikuttavat erikoistehosteet tekevät tästä epämuotoisesta paholaisesta erään hirvittävimmistä mitä elokuvan keinoin koskaan on luotu.”

– Manitou – paholaisloitsun vuokravideojulkaisun takakansiteksti (Nordic Video)

”Manitou on Manaajan ja Tähtien sodan risteytys”, Girdler luonnehti haastattelussa (Starlog 13 / 1978) ja lupaili, että elokuvan erikoistehosteita vyöryttävä finaali on kerrassaan tajunnanräjäyttävä, ”complete head trip”. Voidaan katsoa, että Girdler yhdisti 1970-luvun fantastisen elokuvan vastavoimat, sillä kesällä 1977 Tähtien sota oli suorastaan rökittänyt Manaaja-koulukuntaa viemällä katsojat ja salit John Boormanin Manaaja 2: Luopiolta ja William Friedkinin Pelon palkalta. Manitoun sävelsi Lalo Schifrin, jolta Friedkin oli tilannut alkuperäismusiikin Manaajaan mutta jättänyt kaikki sävellykset käyttämättä.

Krokotiilimies

Krokotiilimies

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Paul Hoganin New Yorkin matkallaan saamasta ajatuksesta syntynyt Krokotiilimies teki australialaisesta tv-tähdestä maailmanluokan ilmiön. Omakohtaisia kokemuksiaan hyödyntäen syntyi tarina, jossa reportteri Sue Charlton (Linda Kozlowski) lähtee New Yorkista Australian takamaille tapaamaan miestä, joka on kertomusten mukaan selvinnyt tappelusta krokotiilin kanssa. Yhteisellä walkaboutilla Australian perämetsissä itselleen tyystin luonnottomassa ympäristössä Sue tajuaa, että juttua voisi täydentää kääntämällä asetelmat toisinkin päin. Joten matka käy New Yorkin betoniviidakkoon, jossa tämä epäsuhtainen pari ei voi kulttuurien yhteentörmäyksessä tietenkään välttyä toistensa vetovoimasta.

Paul Hoganin rento roolityö on elokuvan kantava voima. Hän on tarinaa kirjoittaessaan tiennyt olevansa kuin tehty tätä roolia varten. Hyvä yhteisymmärrys Koslowskin kanssa kasvoi romanssiksi elokuvan jälkeenkin. Toiseksi vahvuudeksi on laskettava tapahtumapaikat alkupuolen auringon paahtamista erämaista New Yorkin kaduille ja pilvenpiirtäjiin.

Luksushotellin hemmotteluhienouksia esitellään Dundeelle kuin maailman ihmeitä, mutta karuihin oloihin tottunut puskajussi ei tietenkään sellaisista piittaa. Tällaisista asioista löytyy elokuvan komedian kärki. Jengiongelmien kanssa painivan New Yorkin elämää kuvattiin tuohon aikaan usein, osansa siitä ottaa myös Krokotiilimies omaan humoristiseen tyyliinsä. Herttainen loppukohtaus metroasemalla lienee vertauskuva viidakkorummuilla tapahtuvaan viestinvälitykseen.

Ed Wood

Ed Wood

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Ed Wood oli osa marginaali-ihmisten ja viihdyttäjien joukkoa, jota kerääntyy Hollywoodin kaltaiseen unelmien kaupunkiin. He ovat parast todistus siitä, että huippu on olemassa. Yksillä se on edessä, toisilla takana, kolmannet ovat vain kuulleet siitä.

Ed Woodin kaltainen tekijä asettaa osaamisen käsitteen kyseenalaiseksi. Mitä taidetta se on, jossa charmi ja persoonallisuus korvaavat taidot? Woodin elokuvat on huiskittu huolettomasti kasaan, mutta niistä paistaa lannistumaton yritys ja tekijän peukalonjälki. Niistä paistaa myös rakkaus työtovereita kohtaan, sama kiintymys, joka tekee Burtonin hahmottelemasta Woodin muotokuvasta niin rakastettavan.

Ed Wood on tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Wood törmäsi Hollywoodissa sattumalta vanhaan unkarilaiseen näyttelijään Bela Lugosiin, jonka uralla oli ollut yksi mahtava huippu – Draculan rooli – ja pitkä alamäki. Lugosi oli vanha hauras mies, rahaton ja morfiinista riippuvainen. Wood oli pennitön puuhamies, jonka salainen pahe oli viehtymys naisten vaatteisiin, varsinkin pehmeisiin angorapuseroihin. Kun he yhdistivät heikkoutensa, heistä tuli voimakaksikko. Ihan pieni voimakaksikko, mutta kuitenkin.

Burton, joka on lapsesta alkaen ihaillut kauhuelokuvien suosikkinäyttelijää Vincent Priceä, on eläytynyt vahvasti Edin ja Belan ystävyyteen. Heidän yhteiset kohtauksensa ovat tavattoman kauniita. Ed osasi ihailla ja Bela osasi ottaa ihailun vastaan. Edelliseen tarvitaan luonnetta ja jälkimmäiseen taju näyttelijän tehtävän pyhyydestä.

Sian vuosi

Sian vuosi

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Sian vuosi lienee hienoin Vietnamin sotaa käsittelevä elokuva ja on loistavan tiheää informaatiota. Tämä ei tarkoita esim. sanomalehtiartikkelien, pamflettien tai historiallisten tutkimusten kahdentamista, vaan sitä tietoa, joka on mahdollista vain elokuvan keinoin: kokemuksia, tunteita, tapa sanoa, tapa elää. Pohjimmiltaan on kysymyksessä elinkykyisyyden ja kuoleman välinen ristiriita, joka tiivistyy elokuvassa pastori Daniel Berriganin lausuntoon: “Vietnamissa on sairaaloita, siellä on kouluja, siellä on luotettu hallitus ja poliittiset johtajat, joita kansa ei epäröi kutsua rakastetuiksi. Se merkitsee, että sota ei tehoa. Niin yksinkertaista se on – liian yksinkertaista monimutkaisille voimillemme ehkä myös syvemmässä henkisessä mielessä, liian katkera totuus katsottavaksi silmästä silmään, koska se merkitsee jättiläisen loppua, teräsmiehen viimeisiä päiviä. Se merkitsee, että niille, joilla on mahdollisuus tappaa monin kerroin, ei tappaminen riitä. Kun dinosaurus ei pystynyt elämään todellisessa maailmassa, se päätyi museon hyllylle. Niin kauan kuin teräsmies ei siihen pysty, hän voi raivota ja tuhota mutta ei antaa elämää eikä elää itse, kuten katkerasti tiedämme.”

Onni on olla nainen

Onni on olla nainen

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

L'une chante, l'autre pas on sävyltään kepeä ja tyyliltään epärealistinen. Se on täynnä heleitä värejä, naisten – jotka eivät fyysisesti vanhene lainkaan – naurua ja laulua ja vähän itkuakin. Ongelmat ratkeavat helposti, eikä vaikeissakaan elämänkohtaloissa ole todellisen elämän kaltaista traagisuutta. Sen maailma on naisten maailma, jossa miehet ovat enemmän tai vähemmän sivutekijöitä. Tästä epärealistisuudesta sekä monista ylilyövän feministisiltä tuntuvista väitteistä ja näkökulmista johtuen sen saama vastaanotto on ollut sangen ristiriitainen. Totta onkin, että monista sen teemoista on aika ajanut ohi ja ne ovat muuttuneet jopa koomisiksi. Mutta oikeaan yhteyteensä asetettuna sen voi nähdä valaisevana yhteenvetona aikakautensa keskustelunaiheista: naisten asema, hänen suhteensa perheeseen ja äitiyteen, hänen oikeutensa määrätä omasta itsestään ja omasta ruumiistaan olivat kysymyksiä, joiden käsittely tuli Ranskassa mahdolliseksi oikeastaan vasta vuoden 1968 tapahtumia seuranneen ajattelutapojen muutoksen myötä.

Peli on menetetty

Peli on menetetty

The Killing

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Peli on menetetty on yleensä arvioitu Kubrickin ensimmäiseksi tärkeäksi elokuvaksi. Se on kovaksikeitetty ja tiiviisti rakennettu rikosjännäri kilparadan ryöstöstä, jonka joukko pikkurikollisia toteuttaa “viimeisenä suurena keikkanaan”, yrityksenä ratkaista kaikki yksityiset rahaongelmansa kertaheitolla. Kubrickin kahden ensimmäisen elokuvan tavoin Peli on menetetty edustaa film noirin myöhäisvaihetta ja heijastaa lajityypin muuatta keskeistä ominaispiirrettä: se käyttää kompleksista kronologista järjestystä korostaakseen toivottomuuden ja menetetyn ajan tuntua raiteiltaan suistuneessa maailmassa.

Lionel Whiten romaanin pohjalta Kubrick on kehittänyt tiukan käsikirjoituksen kuvatakseen ryöstön valmistelut, luonnehtiakseen siihen liittyvät henkilöt ja esittääkseen itse ryöstön, joka on suunniteltu tapahtumaan yhtäaikaisesti seitsemännen lähdön kanssa. Kaiken tämän Kubrick toteuttaa sekuntiaikataululla ja yksityiskohtaisen huolellisesti. Hän rakentaa hyvin intensiivistä jännitystä leikkaamalla nopeasti ryhmän yhdestä jäsenestä toiseen sarjassa takautumia, jotka näyttävät miten kukin samaan aikaan on suoriutunut omasta osastaan suunnitelmaa. Kaikki nämä rinnakkaiset toimintalinjat johtavat kokoavaan kliimaksiin kohtalonomaisella väistämättömyydellä. Rakennetta sopii pitää musiikillisena: kuolleita kohtia ei ole ja teeman muunnelmat ovat kaikki huomionarvoisia.

True Romance

True Romance

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

True Romance on erittäin hyvin tehty. Christian Slater ja Patricia Arquette ovat mainioita sarjakuvakaupan myyjä Clarencena ja nuorena ilotyttönä Alabamana. He rakastuvat, menevät naimisiin (Alabaman hääasuna on leopardinnahkatakki ja kirkkaansiniset saapikkaat) ja aloittavat seikkailun jossa kohdataan Detroitin gangstereita ja Hollywood-johtajia kaikenlaisten postmodernien kieppien ja hupikuolemien kautta.

Sivuosissa ovat Dennis Hopper, Val Kilmer, Gary Oldman, Brad Pitt ja Christopher Walken. Tuollaista jengiä tuskin kohtaa synkällä kujalla muuten kuin elokuvissa. Heistä säteilee huomattava esprit de corps, joka tuo elokuvaan omaperäistä vitaalisuutta. Hopperin läsnäolo tuo mieleen Blue Velvetin, mutta True Romance ei niinkään jäljittele David Lynchiä kuin parodioi häntä – ei mikään helppo tehtävä. Clarence ja Alabama tuovat kyllä mieleen Villin sydämen Sailorin ja Lulan, joskin he ovat leikkimielisempiä, vähemmän särmikkäitä. ”Don’t you worry about nothin’”, Clarence sanoo Alabamalle, ja tiedämme, että voimme luottaa häneen. Kuinka mitään voisikaan tapahtua heille, jotka rakastelevat puhelinkioskissa ”Chantilly Lacen” soidessa taustalla?

Stand by Me - Viimeinen kesä

Stand by Me - Viimeinen kesä

Stand by Me

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

"Päätin tehdä Gordiesta elokuvan keskushahmon", Rob Reiner (elokuvan ohjaaja) muistelee. "STAND BY ME on kertomus Gordiesta, vaikka tarina seuraakin neljän pojan seikkailua. Alkuteoksessa minua kiinnosti sen kirjallinen ote, sen älykkyys - mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, millainen elokuvan pitäisi olla. Otin ohjaustyön vastaan tietämättä mitä tekisin sen kanssa. Sain migreenin pohtiessani tätä. Sitten oivalsin. Aloin pohtia miksi Stephen King oli kirjoittanut tämä teoksen - se oli niin ilmeisesti omaelämäkerrallinen. Mikä sai hänet kertomaan juuri tämän tarinan? Näin löysin elokuvan polttopisteen - mikä johti siihen, että Stephen Kingistä tuli kirjailija? Ajattelin isää, joka ei ymmärtänyt häntä, ja parasta ystävää, joka tuki häntä, asioita alkoi löytyä ja minulla oli elokuvan ydin."

Yön sudet

Yön sudet

Un flic

  • Sallittu kaikenikäisille

HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Jean-Pierre Melvillen viimeinen elokuva Yön sudet on jälleen lähikuva maailmasta, jossa eletään seinää vasten, olennaisten, perimmäisten asioiden tuntumassa. Tämä pitää paikkansa ensinnäkin yhteiskunnan kannalta: Melville kartoittaa hermokeskuksia, joista hoidetaan suurliike-elämää, pääomia, oikeudenkäyttöä ja joissa kummallista kaksoispeliä pelaavat, “normaalin” yhteiskunnan ulkopuolella toimivat, mutta toisaalta tuon yhteisön yli valtaa pitävät rikolliset ja poliisit muodostavat erottamattoman ykseyden. Viimeisessä elokuvassaan Melville näyttää kaksi ryöstöä, pankin ja junan, luonnollisessa pituudessaan: paitsi että jaksot ovat jännittäviä, ne tuntuvat liki filosofisilta kommenteilta Melvillen kuvaaman maailman varsinaisesta moottorista, väkivaltaisesta teosta jonka kautta omaisuus liikkuu.

Näytä ostoskori