Elokuvakerho Monroe
Elokuvakerho Monroen näytökset jatkuvat
Vuodesta 1968 Elokuvakerho Monroe on kerännyt siipiensä alle elokuvista innostuneita ihmisiä. Jos haluat vaikuttaa tamperelaiseen elokuvatarjontaan, tai ehkäpä vain löytää keskusteluseuraa elokuviin ja kulttuuriin liittyen, on Elokuvakerho Monroe sinua varten. Ulospäin toimintamme kajastaa elokuvanäytösten ja tapahtumien muodossa. Iso osa toimintaamme keskittyy Elokuvateatteri Niagaran ympärille, sillä lähes poikkeuksetta järjestämme elokuvanäytöksemme Niagarassa yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen (PEK) kanssa.
Näytösten järjestäminen on toimintamme keskiössä. Kaikkien suomalaisten elokuvakerhojen harmiksi näytöstoiminnan järjestäminen on muuttunut alati hankalammaksi vuosi vuodelta: elokuvien vuokrat ja tekijänoikeudet eivät ole ilmaisia, ja läheskään aina haluttua elokuvaa ei ole saatavilla. Kaikesta tästä huolimatta olemme kyenneet tuomaan kankaille tasokkaita elokuvia vuodesta toiseen. Suomessa elokuvia voi ”vuokrata” elokuvateatterikäyttöön niin maahantuojilta kuin Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista eli Kavista. Kavi on museo, jonne on säilötty lähes kaikki elokuvat, joita Suomessa on valkokankaalle tuotu viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana. Koska laitos on museo, ei sieltä aina haluttua elokuvaa heru, vaikka sellainen katalogista löytyisikin.
Elokuvien etsiminen ja tuominen kankaalle on monimuotoista ja joskus monimutkaista puuhaa. Kukin näytöksistämme on saanut alkunsa yksittäisen jäsenen ajatuksen siemenestä, josta yhdessä olemme muokanneet jotain laadukasta, jotain erityistä – elokuvatapahtuman. Me monroelaiset olemme aina ja alati avoimia kohtaamaan uusia ideoita, ja ennen kaikkea, ihmisiä.
Neitoperho
Elokuvakerho Monroe esittää Auli Mantilan elokuvan NEITOPERHO (1997) lauantaina 25.11. klo 21.15 Arthouse Cinema Niagarassa.
Liput 8€.
Elokuvasta nähdään englanniksi tekstitetty 35mm filmikopio.
Tilaisuutta edeltää maksuton, kaikille avoin keskustelutilaisuus, joka alkaa klo 20.
Auli Mantilan esikoispitkä NEITOPERHO on psykologisen trillerin ja road movien rohkea lehtolapsi. Tarina perustuu löyhästi John Fowlesin kirjaan The Collector, josta William Wyler ohjasi oman elokuvaversionsa vuonna 1965.
Leea Kleemolan esittämä parikymppinen, työtön ja sosiaalisesti rajoittunut Eevi asuu siskonsa Amin nurkissa. Kun Ami tekee selväksi, että pikkusiskon on muutettava omilleen, Eevi reagoi varastamalla tämän auton ja käteisvarat ja pakenemalla tien päälle.
Varmaotteisessa esikoisohjauksessaan Mantila kääntää road movien kuvaston päälaelleen. Elokuvahistorian lehdiltä tutuksi tulleen miehisen vapautumisen sijaan pakomatka kärjistää Eevin epäsosiaalista luonnetta siinä määrin, että tuhoisat impulssit saavat hänestä yliotteen.
Tarinan aikana käy selväksi, että Eevi henkinen tasapaino on vaarallisella tavalla häiriintynyt.
Jossain toisessa elokuvassa ääniraidan ikivihreät iskelmät edustaisivat nostalgista mielenmaisemaa, joka sopii yksi yhteen road movien kaihoisen seikkailun kanssa. Eevin tarinassa ne kuvaavat lähinnä tämän pysähtynyttä henkistä kehitystä. Jopa yökerhon hikisessä kaaoksessa kuullaan ensin Carolan hempeä tulkinta Nousee päivä, laskee päivä -klassikosta, kunnes hektinen ysäritekno puskee läpi.
Mantilan kerronta ei ole didaktista: Ami tyrkkii pikkusiskoa kohti itsenäisyyttä sekä tämän omaksi parhaaksi, että omaa parisuhdettaan ajatellen. Eevin tekoja selvittävät poliisit ovat tylyjä, mutta heidänkin perimmäinen tarkoituksensa on vain pysäyttää selvästi vaarallinen yksilö. Eevin psykopatologiaa ei selitetä yhteiskunnan, patriarkaatin tai edes laman syyksi: Kleemolan kylmäävässä roolisuorituksessa voi halutessaan nähdä taustalla menneisyyden traumoja tai puhdasta julmuutta. Lopullinen selitys jää katsojan tulkittavaksi.
Leea Kleemola ja sivuosan Rea Mauranen saivat rooleistaan Jussi-palkinnot.
- Markku Ylipalo / Elokuvakerho Monroe
