Elokuvakerho Monroe

Elokuvakerho Monroen näytökset jatkuvat

Vuodesta 1968 Elokuvakerho Monroe on kerännyt siipiensä alle elokuvista innostuneita ihmisiä. Jos haluat vaikuttaa tamperelaiseen elokuvatarjontaan, tai ehkäpä vain löytää keskusteluseuraa elokuviin ja kulttuuriin liittyen, on Elokuvakerho Monroe sinua varten. Ulospäin toimintamme kajastaa elokuvanäytösten ja tapahtumien muodossa. Iso osa toimintaamme keskittyy Elokuvateatteri Niagaran ympärille, sillä lähes poikkeuksetta järjestämme elokuvanäytöksemme Niagarassa yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen (PEK) kanssa. 

Näytösten järjestäminen on toimintamme keskiössä. Kaikkien suomalaisten elokuvakerhojen harmiksi näytöstoiminnan järjestäminen on muuttunut alati hankalammaksi vuosi vuodelta: elokuvien vuokrat ja tekijänoikeudet eivät ole ilmaisia, ja läheskään aina haluttua elokuvaa ei ole saatavilla. Kaikesta tästä huolimatta olemme kyenneet tuomaan kankaille tasokkaita elokuvia vuodesta toiseen. Suomessa elokuvia voi ”vuokrata” elokuvateatterikäyttöön niin maahantuojilta kuin Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista eli Kavista. Kavi on museo, jonne on säilötty lähes kaikki elokuvat, joita Suomessa on valkokankaalle tuotu viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana. Koska laitos on museo, ei sieltä aina haluttua elokuvaa heru, vaikka sellainen katalogista löytyisikin.

Elokuvien etsiminen ja tuominen kankaalle on monimuotoista ja joskus monimutkaista puuhaa. Kukin näytöksistämme on saanut alkunsa yksittäisen jäsenen ajatuksen siemenestä, josta yhdessä olemme muokanneet jotain laadukasta, jotain erityistä – elokuvatapahtuman. Me monroelaiset olemme aina ja alati avoimia kohtaamaan uusia ideoita, ja ennen kaikkea, ihmisiä.

Manaaja - ohjaajan versio
Pirkanmaan Elokuvakeskus

Manaaja - ohjaajan versio

The Exorcist

  • Sallittu kaikenikäisille

Näyttelijä Chris McNeilin (Ellen Burstyn) 12-vuotiaalla tyttärellä ei ole kaikki hyvin. Ennen niin kiltin ja reippaan Reganin (Linda Blair) käytöksessä tapahtuu rajuja muutoksia ja lääkärit ja psykologit ovat ymmällään. Onko kyse vanhempien avioeron aiheuttamasta ahdistuksesta, teini-iän vaikeuksista, vaiko ehkä aivokemiallisesta häiriöstä? Vai onko Regan sittenkin paholaisen riivaama?

Vaikea tilanne saa pian traagisen käänteen ja uskonnottoman äidin on pakko kääntyä katolisen kirkon puoleen. Oman uskonkriisinsä kanssa kamppaileva pappi ja psykiatri Damien Karras yrittää auttaa parhaansa mukaan, mutta on voimaton yliluonnollisten ilmiöiden edessä. Paikalle on kutsuttava kaikennähnyt isä Lankester Merrin (Max von Sydow), jonka tehtävänä on karkottaa riivaaja.

--

William Friedkinin Manaaja on epäilemättä yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista kauhuelokuvista, maailman pelottavimman elokuvan titteliäkin sille on tarjottu. Yleisön tottumukset ovat muuttuneen, mutta aika ei ole syönyt elokuvan shokkiefektien voimaa.

Manaaja aiheutti ilmestyessään sensaation: William Peter Blattyn menestysromaaniin perustuva elokuva nousi kulttuuriseksi ilmiöksi, tienasi valtavat lipputulot ja sai 10 Oscar-ehdokkuutta. Osa yleisöstä oksenteli ja pyörtyili näytösten aikana, mutta elokuvaa käytiin silti katsomassa sankoin joukoin. Kirjailija Blatty sovitti teoksensa valkokankaalle itse ja palkittiin työstään Oscarilla.

Vuosituhannen vaihteessa Friedkin ja Blatty päättivät julkaista elokuvasta uuden, pidennetyn version. Lisätyistä kohtauksista kuuluisin lienee pahamaineinen hämähäkkikävely, jota ei saatu vuoden 1973 erikoistehosteilla näyttämään tarpeeksi aidolta.

Manaaja on raju ja sensaatiohakuinen kauhuelokuva, mutta se on samalla tarina pelastuksesta, uhrautumisesta ja uskon salaisuudesta, kuten ohjaaja Friedkin on asian ilmaissut.

Batman - Paluu
Pirkanmaan Elokuvakeskus

Batman - Paluu

Batman - paluu

  • Sallittu kaikenikäisille

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta kun Batman - paluu ilmestyi elokuvateattereihin, joten elokuvakerho Monroen on luonnollisesti pakko näyttää joulukuussa tämä yksi kaikkien aikojen parhaista jouluelokuvista isolta kankaalta ja 35mm filmiltä.

Tim Burton ei ollut alkuun halukas tekemään uutta Batman-elokuvaa, koska ei halunnut toistaa itseään. Warner Bros sai kuitenkin Burtonin ylipuhuttua: ”Mitä jos et tee Batman-elokuvaa, vaan tekisitkin Tim Burton -elokuvan?"

Tähän Tim ei enää voinut sanoa ei ja tekikin ehkä Päättömän ratsumiehen ohella uransa timburtonmaisimman elokuvan.

Siinä missä vuoden -89 Batman oli ulkomuodoltaan ja tematiikaltaan hyvin goottilaista, lisäsi Burton Batman - paluuseen myös ekspressionismia, jopa siinä määrin, että yhden päähenkilön nimi on Max Shreck, joka sattuu olemaan uraauurtavan saksalaisen ekspressionistisen kauhuelokuvan, Nosferatun päänäyttelijän nimi.

Uusi tyylisuunta näkyy sekä hahmoissa ja tarinassa, että lavasteissa. Jouluinen lumenpaljous saa elokuvan näyttämään melkein mustavalkoiselta. Kadulla on jostain syystä jättimäisiä päitä ja lähes kaikki hahmot kärsivät pelosta ja ahdistuksesta. Elokuvan ilmapiiri on muutenkin yleisesti lähempänä kauhuelokuvaa, kuin perinteistä supersankari-toimintaa. Batman - paluun synkkyyttä korostaa sen sijoittuminen jouluun, joka on yleensä ilon ja rauhan aikaa. Tässä elokuvassa näitä katarttisia tunteita ei koeta edes lopussa. Siinä missä ensimmäisessä osassa oli vielä Jokerin hahmon tuomaa keveyttä, on Paluu huomattavasti vakavampi. Ei sillä, etteikö elokuvassa ole mustaa huumoria yllin kyllin.

Michael Keatonin jälleen kerran esittämä viittasankari kohtaa yksiselitteisesti pahan Jokerin sijaan tällä kertaa kaksi vihollista, jotka ovat hänen itsensä lailla kahtiajakautuneita. Michelle Pfeiffer on lateksiin pukeutunut Kissanainen ja Danny DeVito vauvasta asti katkeruudessa elänyt Pingviini. Koska molemmat heistä ovat väärinymmärrettyjä ja itsekin kärsiviä hirviöitä, on mukana varsinaisena pahiksena Christopher Walkenin esittämä Trump-henkinen miljonääri Max Shreck, joka haluaa vain lisää rahaa ja lisää valtaa.

Tahtipuikkoa heiluttamaan palasi Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfman, jonka score aiheuttaa jälleen yhtä lailla kylmänväristyksiä ja surun haikeutta. Princen bilekappaleet loistavat poissaolollaan: koska Burton sai tällä kertaa itse valita tunnuslaulun tekijän, niin totta kai hän otti goottirock-bändi Siouxsie and the Bansheesin, jonka biisi Face to Face toistaa kahtiajakautumisen teemaa.

Edellisen Batman-näytöksen saatesanoissa kirjoitin, että Batman -89 on paras Batman-elokuva, joten mitä ylistyssanoja voin antaa jatko-osalle? No, ensimmäinen Batman on kyllä se paras, mutta henkilökohtaisesti minulle Batman - paluu on tärkeämpi teos ja Die Hardin ohella SE joululeffa. Ja siinä missä ensimmäinen Batman oli hyvin perinteinen toimintaelokuva, Paluu uskalsi olla jotain aivan muuta. Ei ole onnellista loppua, rakkaus ei pelasta, eivätkä sen enempää hyvät kuin pahatkaan selviä voittajina. Lopussa Burton valjastaa jopa pingviinit arkunkantajiksi, saattamaan traagista hahmoa kylmään hautaan. Tämä on monin tavoin hyvin koskettava elokuva, jossa ulkoasusta huolimatta asiat eivät ole mustavalkoisia.

Batman - paluu esitetään suomenkielisillä teksteillä KAVIn vuoden -92 filmikopiolta.

Liput vain 9€!

Näytä ostoskori